8.10.2017

Peilaus ratsastuksessa ja hevosten kanssa

Kirjoitin juuri Turhia pohdintoja blogiini tekstin peilaamisesta. Millaisena peilinä toimin muille?
Peilaamisella tarkoitan kuinka toimimme toinen toisillemme peilinä.

Tämä oivallus kirvoittaa pohtimaan tätä asiaa useasta eri näkökulmasta, pohdin tässä blogissa nyt tätä asiaa hevosnäkökulmasta, joka nousi tietoisuuteeni.

Jokainen hevonen toimii meille peilinä. Ja me peilaamme hevoselle omaa sisäistä maailmaamme.

Pohdin nyt ratsastajan suhdetta hevoseen.

Sisäisen eheyden peili, yhteistyöratsastus

Sisäisesti vahva, eheä ratsastaja voi kohdata jokaisen hevosen lempeydellä, myötätunnolla, herkkyydellä, jolloin hänellä on mahdollisuus vähintään perustaidot hallitessaan kuunnella hevosen fyysisiä ja henkisiä rajoitteita.
Kokenut eheä ratsastaja kehittää hevosta taidollisesti pitemmälle ja pitemmälle menettämättä keskinäistä luottamuksen ilmapiiriä.
Mitä upeaa yhteistyötä ja yhteyttä voimmekaan kokea tällöin hevosen kanssa suorituksen osaamistasosta riippumatta!
Tällaisen ratsastuksen katsominen tuntuu todella hyvältä ihan syvällä sisällämme. Sisäisesti eheä ratsastaja nauttii sen hetkisestä tilanteesta ja kokee sen riittävän. Tämä ei kuitenkaan estä kehittymistä taidollisesti, koska itse tekeminen on nautinto ja sen seurauksena molemminpuoleinen taito kehittyy.

Ulkoisen vahvuuden peili, egoratsastus

Ulkoisesti vahva, suorittaja, joka on kuitenkin sisäisesti jollakin tasolla rikkinäinen. Tällöin peilaamme hevosestamme näkyväksi kuoremme tarpeen tulla hyväksytyksi toisten silmissä, koemme tarvitsevamme menestystä, jotta voimme olla onnellisimpia. Pelkäämme muiden arvioivan meidän tekemisiämme. Tämän takia yritämme olla ulkoisesti vahvoja ja näyttää tämä muille oman taituruutemme, saavuttaaksemme kunnioituksen, menestyksen tai mikä nyt kuorellamme onkaan arvonsa mittarina.

Tämä liiallinen yrittäminen ja tarve saada ulkopuolista hyväksyntää tekee meidät tunnottomiksi, kykenemättömiksi aistia hevosen herkkää viestintää meille. Joudumme tilanteeseen, jossa hevosen on pakko puolustautua meitä vastaan, vastustella pyyntöjämme, sulkeutua tai käyttäytyä vaikeasti. Itse olen nimennyt tämän egoratsastukseksi. Joudumme taisteluasetelmaan hevosemme kanssa, molempien on pakko olla kovia kuorestaan. Kuorella tarkoitan kehoa, ajatuksia, tunteita.

Jokainen valitsee

Molemmat puolet ovat läsnä jokaisessa meissä koko ajan. Ja teemme jatkuvasti valinnan kumpaan samaistumme, se on valinta. Usein se on yhteinen valinta, kollektiivinen mielemme ohjaa meitä tekemään tämän valinnan.

Ikuinen kierre

Jos valinta on samaistuminen ulkoiseen vahvuuteen: Tämä tavoittelun kierre ei kuitenkaan vahvista meitä sisältä päin ja alitajuntaisesti tiedämme koko ajan tämän totuuden. Tiedämme, ettei tämä vie meitä kohti sisäistä vahvuutta, kohti sisäistä eheyttä. Hevosen pakottaminen suorituksiin, joihin se ei ole vielä valmis henkisesti tai fyyisesti, oman suorittamisen tuskan ja tarpeen vuoksi, saa meidät voimaan huonosti. Tiedämme syvällä sisällämme, ettei asioiden kuulu mennä näin. Kuoremme saattaa toki vahvastikin väittää ihan muuta.

Kuvittelemme, että jotain parempaa on tiedossa, kun harjoittelen kovemmin ja kovemmin. Kuvittelen että kun kärsimme, niin saavutamme jotakin mikä saa elämän tuntumaan paremmalta kuin nyt.

Tarpeeksi pitkään tätä jatkaessa, usein usean hevosen jälkeen, tulemme lopulta pisteeseen, jossa havaitsemme kaiken kiertävän kehää. Kun olemme saavuttaneet kuvitellun tavoitteen, haluamme hetken kuluttua jotakin lisää, koska odotamme, että saavuttamalla tämän, elämä muuttuu paremmaksi. Koemme, että tarvitsemme jotain, että voisimme paremmin kuin nyt. Tämä kierre, vuoristorata on merkki siitä, että olemme keskittyneet ulkoisen vahvistamiseen sisäisen sijaista.

Miten hevosten hyvinvointi liittyy tähän?

Minulla on tällainen hullu kuvitelma, että vaikka tietäisimme kaikki maailman hevosystävällisimmät tavat kouluttaa ja ratsastaa hevosia, se ei riitä hevosten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Osa hyväsydämisistä ja sisäisesti eheistä ihmisistä muuttavat heti omat toimintatapansa oppiessaan uudet menetelmät. Mutta kaikki eivät ole eheitä sisältään jolloin menetelmät valikoituvat tämän mukaisesti. Näen kanssakulkijoiden eheytymisen tukemisen olevan meidän kaikkien hevosystävällisten ihmisten tärkeä tehtävä. Tuomitseminen ja arvosteleminen eivät eheytä, se saa myös arvostelijan oman mielentilan laskemaan ja heikentää sisäistä rauhantunnetta, jolloin sisäisen tiedon kuuleminen ei onnistu. Tämä on vaikeaa: nähdä lempein silmin sekä hevosia että ihmisiä kohtaan suunnattu huono käyttäytyminen eheytymisen tarpeena. Auta toisia eheytymään parhaan kykysi mukaan.


Riität juuri tuollaisena

Olisi tärkeää oivaltaa, että kukaan ei tarvitse menestystä tai hienoja suorituksia, jotta kaikki on hyvin. Menestys ja onnistuneet suoritukset tuovat toki hetkellisen onnellisuuden piikin, mutta käsitykseni mukaan voimme elää jatkuvassa ilossa ja rauhan tunteessa, kun löydämme sisäisen eheyden. Tällöin ymmärrämme, että me olemme kaikki täydellisen upeita sisältämme riippumatta taidoistamme, kehon rakenteesta, muodoista. Me jokainen olemme täydellisiä, riippumatta siitä miten hyvin suoritat ja mitä suoritat! Samaistuessamme kuoreen koemme aina puutetta jostakin, hetkellisiä piikkejä puutteen helpottamisesta, muttei jatkuvaa rauhan tunnetta.

Hevoset auttajina

Hevoset ovat mahtavia peilejä meille. Hevoset voivat nopeuttaa omaa sisäisen eheytymisen prosessiamme, joiden avulla opimme havaitsemaan kumpaa vahvuutta, sisäistä vai ulkoista, kehitämme itsessämme. Kannustan jokaista hevosihmistä hyödyntämään tätä uskomattoman upeaa eläintä oman sisäisen kasvun avustajana.

Sisäinen eheytyminen ja vahvuus saa meidät välittämään ympärillemme hyvää oloa ja iloa. Toki ilo ja rauha ovat luonnollinen tila sisäisesti eheällä ihmisellä, siihen ei tarvita ulkoisia tekijöitä.

Ihanaa päivää sinulle lukija <3 p="">