28.1.2017

Tiede vai myytti? Kumpi on toiminnan taustalla hevosten kanssa?

Suosittelen erittäin lämpimästi hevosihmisille arvostetun suomalaisen tutkijan Helena Telkänrannan kirjoja:
Millaista on olla eläin? 2016 Linkki kuvaukseen
Eläin ja Ihminen, 2016

Kirjoja myy kirjakaupat


Katso tästä linkistä kuka on Helena Telkänranta

Haluan nostaa erityistarkasteluun kirjasta Eläin ja Ihminen s. 100-102 löytyvän kappaleen: "Mitä "nokkimisjärjestys" todellisuudessa on? Tämä aihe on mielestäni tärkeä hevosten ja muidenkin eläinten kanssa tekemisissä oleville ihmisille eläinten hyvinvoinnin vuoksi.

Melko usein vastaani on tullut, että hevosen käyttäytymistä tulkitaan hierarkian tai johtajuuden kautta. Näille tulkinnoille ei löydy oman tämänhetkisen tietämykseni mukaan tieteellisesti todistettua pohjaa. Jos ihminen perustaa oman toimintansa tämän myyttisen uskomuksen varaan, se johtaa hevosten kannalta haastaviin tilanteisiin, jotka ovat hevosen suorituskyvyn ja turvallisuuden kannalta heikentäviä tekijöitä. Ihmisen toiminnan vuoksi hevosella on kohonnut tarve paeta, puolustautua tai vetäytyä sulkeutuneisuuden tilaan.

Haluan nostaa arvojärjestys/hierarkia/johtajuus aiheesta Telkänrannan esilletuomia asioita omin sanoin pohdiskellen:


Eläinten arvojärjestys on lähinnä joukko erilaisia toimintamalleja tai -tapoja, joiden avulla resurssit saadaan jaettua ilman kilpailua ja stressiä.

Eläimet siis luontaisesti elävät niin sopuisasti ja stressittömästi kuin mahdollista niissä olosuhteissa, jotka niillä on. Eläimet eivät tarkoituksenmukaisesti halua aiheuttaa taisteluita ja ristiriitoja keskenään.
Telkänranta mainitseekin, että eläinmaailmassa on hyvin vähän eläinlajeja, joiden yksilöt luonnossa aiheuttaisivat toisilleen kipua. Ainoastaan urokset paritteluvalmiin naaraan seurassa taistelevat näin. Muutamat paviaanilajit ovat tuosta säännöstä poikkeus ja saattavat vahingoittaa lajitovereitaan.

Me ihmiset elämme hierarkisessa yhteiskunnassa, ja tämän vuoksi teemme helposti virheellisen tulkinnan kaikkien eläinlajien olevan myös hierarkisia. Eläinten arvojärjestys on kuitenkin monivivahteinen ilmiö, jossa johtajat eivät määrää muita tekemään mitään. Johtajat toimivat itse ja muut seuraavat mukana, koska ovat oppineet näin toimimalla koituvan jotain hyödyllistä kaikille. 

Meillä ihmisillä saattaa olla myytti omasta hierarkisesta ajattelutavasta johtuen, että eläimelle on "osoitettava olevansa pomo". Tästä johtuen ihminen voi suhtautua eläimen käyttäytymiseen valtataisteluna.
Tämä johtaa eläimen kannalta ristiriitaisiin ja vaikeisiin tilanteisiin, koska tulkitsemme käyttäytymistä tämän hierarkisen oletuksen kautta. Tämä myytti johtaa usein käyttämään käsittelyssä ja koulutuksessa eläimen kannalta ajateltuna rankaisuja. Ihminen uskoo toimivansa oikein komentamalla hevosta, koska tulkitsee ihmismäisen ajatusmallin (johtajuus/hierarkia) kautta hevosen käyttäytymistä.
Eläin kyllä oppii tässäkin tapauksessa -lopulta, millaisella käyttäytymisellä ihmisen saa rauhoittumaan ja käyttäytymään kannattavammin eläimen kannalta. 
Eläin toki oppisi paljon nopeammin ja stressittömämmin, jos sitä koulutettaisiin oikein ajoitettujen palkintojen avulla oppimisen kannalta edullisessa mielentilassa.

Eläinten yhteistyö on itseorganisoituvaa, ja lähes riippumatonta johtajuudesta.

Johtajat eläinlaumoissa ovat aktiivisessa roolissa riitojen rauhanomaisessa selvittelyssä. Johtajat etsivät resursseja koko laumalle, kuten juomavettä.
Yksilöiden arvojärjestys tulee esille tilanteissa, joissa eläimet kokevat puutetta. Esim. ruoka tai mikä tahansa resurssi, josta ei riitä kaikille.

Mikään eläin ei tee yhteistyötä siten, että yksi yksilö määräisi muut tekemään jotain

Tähän haluan nostaa kysymyksen ratsastuksen hevosen ja ihmisen välisestä yhteistyöstä. 
Osaako ihminen kuunnella hevosen viestit ja muokkaa tilannetta molemmille suotuisaan suuntaan jatkuvasti palkiten omaan päämääräänsän nähden oikeasuuntaisesta toiminnasta, jolloin halutusta toiminnasta tulee kannattavaa myös hevoselle?
Vai onko ihminen se joka kertoo mitä tehdään, ja hevonen pakotetaan tekemään ihmisen määräämät asiat ihmisen mielestä oikeassa aikataulussa ja järjestyksessä?

Mintin oma polku on kulkenut virheiden kautta

Näitä asioita on kyllä mielenkiintoista pohdiskella ja tarkkailen omia toimintamallejani koko ajan. Tämäkin kirjoitus on osa omaa oppimisprosessia. Oppimispolkuani on johtanut yksi perusteema: virheet.
Viimeisin itse havaitsemani virhe on ollut virheiden välttely, sen seurauksena innostukseni hiipuminen. =) Kun koittaa tehdä luonnottoman virheetöntä tulosta, ainakaan minä en saa mitään aikaiseksi, joten päätin lopettaa virheiden välttelyn. Sen seurauksena kirjoitan mm. kirjoitusvirheitä sisältäviä blogikirjoituksia. =)

Muutos on mahdollista

Itse olen perustanut omat toimintamallini aikoinaan usean eri ei-tieteellä todistettujen uskomusten pohjalle ja olen toiminut hevosia kohtaan väärin nykytietämykseni ja arvojeni mukaan. Olen aikoinaan esimerkiksi raipalla lyönyt ja pelotellut hevosia tekemään asioita, koska en osannut toimia muutoin. Lisäksi kuvittelin muiden odottavan minun tekevän tulosta hevosten kanssa ja kun työkalut ovat rajoittuneet, niin ratkaisutkin ovat aika rajoittuneita.
Enpäs osannut kyseenalaistaa omaa toimintaani, enkä osannut katsoa asioita eri näkökulmista. Suorite oli kaikki kaikessa, jonka eteen tehtiin tarvittava. Ei siinä osattu katsoa hevosen oloa. Sairasta, nyt kun ajattelee tarkemmin.
Olen kyllä ollut tollompi kuin nyt, vaikkei tästäkään hetkestä vielä ihan tiedä. Voisin veikata omat heikkouteni tuntien, että olisin varmasti hyökännyt henkilöä vastaan, joka olisi tullut esittämään eriävän mielipiteen toiminnastani, koska minulla oli vahvat uskomukset toimintani taustalla.

Nykyinen toimintani hevosten kanssa onneksi vastaa omaa arvomaailmaani ja nykytietämystäni. Se on muuttunut pitemmän ajan saatossa. Virheiden laatu on huomattavasti vähemmän yhteistyötä haavoittavaa, kuin aiempi toimintani oli. Mutta aiemmat ja nykyiset virheeni ovat minulle monella tavalla rikkaus ja olen elävä esimerkki, että (tyhmempikin) ihminen oppii ja voi muuttaa itseään. 

Nykyään olen toivottavasti jo oppinut, että maailma muuttuu Minttiseni ja pysyhän nykytiedon mukana. Oppia ikä kaikki.

Namaste <3 p="">
PS. Itseironia on yksi hauskimmista huumorin muodoista (mustan huumorin rinnalla), kunhan sen olen itse keksinyt. Ja nämäkin kirjoitukset syntyvät hymy huulilla ja itseäni arvostaen, vaikka hassuja havaintoja  olen itsestäni tässä elämäni aikana tehnyt. En ryve itsesäälissä, vaikka virheitä olen tehnyt, olen antanut ne itselleni anteeksi ja ottanut opikseni. Opetan muille älä tee niin kuin minä olen tehnyt... =D