20.12.2016

Käytännön haasteita: ratsastuksessa ryntäilevä hevonen

Olen kohdannut hevosia, joiden haasteena on kiirehtiminen, ryntääminen ja hätäileminen. Nämä hevoset liikkuvat kyllä eteenpäin, mutta ratsastajalla on tunne kuin hevonen juoksisi alta pois eikä itse meinaa pysyä mukana. Istunta on hankalaa ja tuntuu enemmän perässä roikkumiselta, kuin vesihiihdossa.  

Onko tilannetta mahdollista korjata?
Tilanne on mahdollista ratkaista kun
 ymmärrämme syyn mistä ryntääminen johtuu
- korjaamme syyn joka aiheuttaa ryntäämisen 

Ryntääminen voi johtua joko valmiustilan kohoamisesta/pakoreaktiosta tai hevosen tasapainon puutteellisuudesta tai horjahtelusta.

Valmiustila ja tarve paeta
Mikäli kyseessä on henkisestä tilasta johtuva haaste, niin suosittelen perehtymään 

Vai onko kyseessä tasapainoton asento?
Toinen syyllinen ryntäämiseen voi löytyä hevosen hankalasta asennosta. Sama ilmiö, jonka voi nähdä luistelijalla, joka on saanut ensimmäisiä kertoja luistimet jalkaansa ja joka kokeilee estää lähes varman kaatumisensa vauhdilla pyristelemällä.
.
Tasapainon horjahtelusta syntyvä ryntääminen loppuu, kun hevosen tasapaino korjataan. Tasapaino-ongelma taas saa alkunsa useimmiten henkisen ja/tai fyysisen syyn vuoksi.
Tasapainoinen asento ratsastaja selässä vaatii hevosen luontaisen asennon muokkaamista hevosen rakenteesta riippuen enemmän tai vähemmän.

Varmaan kaikki ovat kuulleet lauseen: ”Hevosia ei ole luotu ratsastukseen.” Ja näin se todellakin on, hevosten luontainen asento ja liikemallit vaativat hurjan paljon työtä, jotta hevonen löytää tasapainoisen asennon kaikkiin askellajeihin ja suuntiin ratsastaja selässään. Hevoselle tulee kouluttaa ja vahvistaa liikemallit, jotka auttavat sitä kantamaan ratsastajaa tasapainossa jäntevin joustavin lihaksin. Tässä voidaan hyödyntää maasta käsin koulutusta.

Kehon eri osien vaikutus hevosen tasapainoon
Esimerkiksi hevosen lantion asento jää notkoon, jolloin takajalat jäävät liian taakse ja työntävät taaksepäin. Ratsastuksessa tarvittava takaosan alle astuminen ei ole useimmille hevosille luontainen asento. Tämän hetkisen tietämykseni mukaan (2016) jotta hevonen pystyisi kannattelemaan (eikä työntämään) etuosassa sijaitsevaa painopistettään, niin hevosen tulisi oppia käyttämään takaosaansa ratsastukselle hyödyllisellä tavalla.
Toisaalta sen tulisi oppia käyttämään syvää tukeaan ja kannattelemaan rintakehäänsä.  Kun hevonen ei kykene kannatemaan rintakehäänsä, niin hevonen ei pysty säilyttämään itse tasapainoaan ja se näkyy kiirehtivänä tahtina. Hevonen vyöryy omalla massallaan etujalkojen yli, pystymättä itse tilannetta hallitsemaan. Eikä hevosta tällöin auta ollenkaan, jos sen suusta vedetään ja aiheutetaan kipua.

Esimerkki tasapainon hallitsemattomuudesta
Usein näytän kursseillani tästä vyörymistilanteesta esimerkin itselläni. Kannan suoraan painopisteeni (pääni) päällä käsivarret suorina painavaa esinettä. Tällöin minun on helppo hallita omaa suuntaani ja nopeuttani. Mutta jos painava esine sijaitseekin oman pääni sivulla tai etu/takapuolella, niin kaikki vaikeutuu ja esine vie minua. Hallitsen tilanteen jälleen heti kun esine on painopisteeni yläpuolella.

Saman ilmiön näkee hevosilla. Saman tien kun hevosen painopiste on linjattu takaosan kanssa samalle linjalle ja se on saatu riittävään kannatteluun. Tässä kohdassa näkyy miten silminnähden hevonen rauhoittuu sekä tahdiltaan että henkisesti. Henkisen rauhoittumisen uskon liittyvän hevosen oman tasapainon hallinnan tunteeseen, jolloin hevonen kokee olevansa turvassa ja toki ratsastajan kantaminen joustavilla lihaksilla on myös miellyttävämmän tuntuista.

Itseään ruokkiva ongelmakierre?
Mitä jäykempi hevonen on takaa ja mitä enemmän hevonen kaatuu painopisteellään yli lapojen, niin sitä enemmän jumppaamiseen tulisi käyttää aikaa. Usein tällaiseen yhtälöön liittyy vielä jännittynyt mielentila, koska hevosen oma henkinen tasapaino kärsii oman tasapainottomuuden vuoksi.

Tällaisessakin tilanteessa olen nähnyt erinomaisia korjaustuloksia, kun asiaa aletaan purkaa yksi asia kerrallaan: Jumpataan hevosta erilaisin jumppaharjoittein, vahvistetaan hevosta kaikilla tasapainoon tarvittavilla osa-alueilla hieman kerrallaan ja lopulta yhdistetään taidot keskenään.

Vastarefleksi heikentää hevosen tasapainoa
Jokaisen ratsastajan tulisi ymmärtää tasapainonkorjaus- eli vastarefleksin syntyminen, joka aiheuttaa tasapainon horjumista myös päin kuolainta.

Äkillinen paine missä tahansa ruumiin osassa laukaisee vastaan painamisen, vaikka hevonen olisi täydellisesti koulutettu. Kun tuttukin apu tulee yllättäen varoittamatta voimakkaana, niin refleksi laukeaa, jolloin se peittää opitun taidon alleen. Eli vaikka hevonen osaisi, niin raju apu estää hevosta vastaamasta apuun opitulla tavalla. Ja puhumattakaan mikäli hevonen ei ymmärrä, miten apuun tulisi vastata, niin on melko epätodennäköistä saada hevosesta oikeaa vastetta, jos hevosella ei ole hajua mitä halutaan.

Mitä hevosen tulisi osata, jotta se ei ryntäilisi tai painaisi ohjiin?
Kuvaaja:
Minna Tallberg
1) Tyyneys
Hevosen tulisi olla oppia käsittelyn, koulutuksen ja jokaisen ratsastuksen aikana, että se voi olla peloton (ei koe uhkaa, tyyni) ollessaan ihmisen seurassa, myös ratsastuksessa. Vaikka kohdataan uusia tilanteita, jotka hevosia luontaisesti jännittävät (kuuluu luontaiseen pakoeläimen käytökseen), niin ratsastajan toiminta ei muutu uhkaavaksi hevostaan kohtaan. 
Kuitenkin tarvittaessa yllättävän tilanteen laukaiseman voimakkaan pakoreaktion  keskeyttämiseksi hevoselle käytetään ennakolta koulutettua yhden ohjan pysäytystä. Lievempi jännittyminen hoidetaan odottamalla ja siitä voimakkaampi siedättämällä.
2)  Hevonen koulutetaan itse säilyttämään tasapainonsa
Hevonen koulutetaan omatoimisesti säilyttämään oma tasapainonsa, niin että tahti säilyy ratsastajan sitä pitelemättä. Jotta tällaista koulutusta voidaan suorittaa, niin on ehdottoman tärkeää, että hevonen on mielentilaltaan tyyni ja rauhallinen. Tyyneyden puute sinällään hidastaa muistijälkien piirtymisen pitkäkestoiseen muistiin. Vaikka hevonen tekisi halutun asian, niin hevonen on hidas oppimaan, jos mielentila on väärä. 

Koulutuksen aikana tahdin säilyttäminen tehdään hevoselle kannattavaksi tilanteeksi, jolloin ratsastajan avut eivät vaikuta hevoseen. Ratsastaja auttaa hevosen tasapainoon ja palkitsee hevosta lopettamalla avun käytön. Tätä ratsastaja toistaa sinnikkäästi.

 
3) Perustuntuma ja ohjasotteet
Yksi tekijä, jonka olen havainnut aiheuttavan ryntäämistä on puutteet koulutuksen perusasioissa: tuntumaan tottumisessa rentona ja hevosen suhtautumisessa ja taitotasossa ohjasotteisiin. Näiden tekijöiden seurauksena hevosen valmiustila kohoaa 

Hevosen tulisi jännittymättä hyväksyä, että kuolain tuntuu sen suussa ja ohjat rajoittaa sen normaalisti käytettävissä olevaa tilaa. Itse ajattelen niin, että perustuntuma on kevyt kosketus ratsastajan käden ja hevosen suun välillä. Se ei saisi häiritä kumpaakaan, sen tulee olla kuin vaatteet ihmisen tai varusteet hevosen päällä, niin hyvin totuttu, ettei sitä havaitse. Mutta jos tässä asiassa on epäselvyyksiä, hevonen vastustaa kuolaintuntumaa esim. kokeilee kiskoa ohjia tai peruuttaa.

On luonnollista, jos jo tuntuma aiheuttaa jännittymisen, niin ohjasotteet ei myöskään voi toimia jännittymättä. Hevosen  hallitsemiin vahvoihin taitoihin tulisi kuulua ratsastajan käyttämät ohjasotteet: 
  • asettuminen niskastaan molempiin suuntiin
  • kaulan taipuminen, ilman taittumista
  • kohottaa kaulaansa pyynnöstä, 
  • avata leukakulmaansa 
  • ohjien salliessa laskea kaulaansa

Pidätteet ja puolipidätteet

Hevoselle tulee kouluttaa pidätteisiin vastaaminen, mikä ei olekaan ihan helppo juttu. Sillä hevosenhan tulee oppia istunnan ja kuolaimen yhteisvaikutus. 
Tähän kysymykseen tulisi vastauksen olla kyllä, jotta pidätteet onnistuvat: Osaako hevonen siirtää painopistettään (joka sijaitsee kehon sisällä ratsastajan alla) kuolaimen (suussa olevan) osoittamaan suuntaan? Hevosen on aika hankala keksiä vastaus, jos asiaa ei pilkota pieniin ja kannattaviin palasiin.

Hevosella huono päättelykyky
Auta hevonen pois tukalasta
tilanteesta, jossa se aiheuttaa itselleen kipua, sillä hevonen ei ole kykeneväinen siihen itse. Hevosen ominaiskäyttäytymiseen ei kuulu päättely, jota tässä tilanteessa tarvittaisiin.
Ratsastaja auttaa hevosen pois luontaisen käytöksen aiheuttamasta pulmatilanteesta.
Meidän ratsastajien tehtävänä on auttaa hevonen pois hankalasta tilanteesta. Hevonen pakenee, painautuu kuolaimeen, kiirehtii, ryntää sen sisäsyntyisten ratkaisumallien kautta. Joten on epäeettistä ja hevosen kannalta äärimmäisen väärin ajatella, että keksiköön hevonen ratkaisun pois esimerkiksi hankalasta ohjiin painautumistilanteesta. Kaikki, mikä aiheuttaa hevoselle hankalaa oloa lisää pakoreaktion eri muotoja (tai sammuneisuutta).

Pakoeläimelle rankaisu aiheuttaa pakoreaktion voimistumista ja tuolloin pakoeläin pakenee tai puolustautuu. Kun pako tai puolustautuminen estetään voimakeinoin, hevosta ajetaan kohti sulkeutuneisuutta ja sitä kautta kohti voimakasta stressitilaa, opittua avuttomuutta, joka hidastaa ja saa eleet kuolemaan hevosesta. 

Hevonen ei osaa päätellä kuten me ihmiset, joten meidän ihmisten tulee auttaa hevonen pois hankalasta tilanteesta. Hevonen ei tahallaan tee virheitä ja ratsastustamme hankalaksi, vaan se ei osaa tehdä toisin, jos sitä ei kouluteta tekemään asiaa toisin.  

Lähdeteoksista löytyvää tietoa:


Tuire Kaimion kirja Hevosen kanssa(2004): Ohjeita kouluttajalle s. 376 alkaen.  Perustuntumasta löytyy tietoa s. 419– alkaen.