20.10.2015

Pyyntöjen ajoitus: ratsastuksen ja hevosten koulutuksen mielenkiintoinen kysymys

Lempiaiheeni

Aivan upeaa ja mahtavaa minkä asian Andrew McLean nosti Hevosurheilun ennakkoartikkelissa esiin.
Tässä linkki Hevosurheiluun

Tämä on minun lempiaiheitani! Ja tähän ásiaan liittyy myös valtavasti jakoja saanut mielentilaympyrä. Esitän tässä oman teesini tästä asiasta, joka perustuu pitkästi omaan kokemukseeni, opiskeluihini ja tärkeisiin keskusteluihin monen ammattilaisen kanssa. Olisi hienoa, jos saisin nyt erialojen osaajilta apua tämän väitteen kanssa vielä lisää.

Mielentilaympyrän ajatus itselläni lähti alunperin siitä, että millä mallilla voitaisiin kuvata sitä tilaa, jossa elimistö kykenee toimimaan tehokkaimmin: tuntemaan ärsykkeet ja vastaamaan nopeimmin osaamiinsa ärsykkeisiin. Tämä siis kuvaa vihreää aluetta. Siinä voidaan olla hyvinkin innoissaan, kunhan tietynlainen hengitystekniikka on mahdollista.

Vahvuus ja pehmeys

Ratsastuksessa viestiminen tapahtuu ainakin pääsääntöisesti tuntoaistin, kehon asentoaistin ja tasapainoaistin kautta. Jotta nämä voivat toimia optimaalisesti, niin se vaatii tiettyjä asioita psyykkisesti ja fyysisesti.

Tämä koskee sekä ihmistä että eläintä. Vihreällä alueella haluan kuvata tilaa, jossa elimistö pystyy käyttämään kehon aistimusjärjestelmää parhaiten, koska silloin pallean käyttö hengityksessä on mahdollista. Palleahengitys mahdollistaa syvän tukilihaksiston aktivoitumisen, jolloin kehon aistimusjärjestelmät voivat toimia mahdollisimman hyvin. Proprioseptiikka eli asentoaistimus voi toimia tällöin parhaiten. Tällöin kuvaan tilannetta: Pinnalta pehmeä, vastaanottavainen, syvältä vahva.

Ihmisen ollessa jännittynyt tai peloissaan, hengitystekniikka muuttuu pinnalliseksi, jolloin ajoitus heikkenee aistijärjestelmän puutteellisen toiminnan vuoksi. Keltaiselle alueelle siirryttäessä hengitystekniikka, hermotus ja lihasten käyttö muuttuvat. Apujen käytön hallinta muuttuu karkeammaksi. Hermosto kyllä toimii, mutta hermotus toimii sellaisiin lihasryhmiin, joista ei ole hyötyä esim. ratsastuksen kannalta ja nimenomaan AJOITUKSEN kannalta. Itse kuvaan tilannetta nykyään: Pinnalta kova ja sisältä pehmeä, kova pinta ei vastaanota tietoa ja kykene reagoimaan siihen nopeasti.

Testaa:
Mieti jotakin mukavaa asiaa, jossa olet mieleltäsi tyyni ja iloinen (vihreällä alueella).
Napsuta samalla itseäsi sormella.
Tee sama napsutus nyt miettien jotakin mikä itseäsi hermostuttaa (keltaisella alueella).
Tunsitko eron?

Hevoset ovat äärimmäisen herkkiä ja ajoituksen on tultava oikein, jotta hevoset ymmärtävät mistä on kyse. Jokainen ihminen, joka toimii hevosen kanssa, kouluttaa hevosta koko ajan halusipa sitä tai ei. Jos ajoitukset ovat mitä sattuu, niin hevonen kokee tilanteen ristiriitaiseksi, joka nostaa sen valmiustilaa kohti keltaista tai jopa punaiselle alueelle.

Ratsastuksen opettamisesta

Sitten pedagogiikkaan:
Opetuksen on tärkeää mahdollistaa sekä ihmisen että hevosen vihreä mielentila oppiessa uusia asioita.
Kannustava opetus, joka antaa riittävät haasteet, muttei aiheuta liiallista jännittymistä, ettei haittaavaa jännitystä opita osaksi toimintaa (=tunne-ehdollistuminen).
Opetuksen tavoite on saada vihreätila laajenemaan yhä haastavimpiin harjoitteisiin ja lopulta voimakkaasti paineenalaisiin tilanteisiin, kuten kilpailutilanteisiin yms.
Lopulta kovassa paineessa luodaan timantteja. Tästä mielestäni yksi mielenkiintoinen esimerkki on George H. Morriksen valmennukset. Siellä poimitaan jyvät akanoista. Kuka ratsastajista pystyy kovan paineen alla säilyttämään toimintakyvyn optimaalisena.
Oman näkemykseni mukaan huippusuoritukset syntyvät vihreässä tilassa. Koska vihreä tila kuvaa minulle sitä tilaa, jossa elimistön kyky toimia optimaalisesti suoritteen kannalta on mahdollista.
Huippusuoritteessa hermoston toiminta ja elimistön kyky toimia onnistuu optimaalisesti. Tällöin ajoitus toimii.

Lisäkysymyksiä

Kysymyksiä aiheesta, joihin olisi hyvä pohtia vastauksia:
Onko opettajilla/valmentajilla riittävästi pedagogisia työkaluja tähän?
Huomioidaanko hevosen mielentilaa riittävästi?
Mitkä kaikki elekielessä saattaa hevosella kieliä keltaisesta alueesta?
Korostetaanko opetuksessa riittävästi henkisentilan tärkeyttä?
Mitkä ovat oikein asetetut tavoitteet, jotka ohjaavat oppimista näihin asioihin?
Mitkä tekijät estävät pysymästä vihreällä alueella?
Mitkä muut syyt estävät palleahengityksen?
Miten tuntoaisti järjestelmän kaksi tapaa reagoida vaikuttavat tähän: laukaisenko puolustautuvan vai erottelevan järjestelmän kehosta?
Kuinka herkästi hevosella laukeaa puolustautuva järjestelmä tuntoaistin kautta?