27.8.2015

Mintin oivallukset. Ratsastus on koko elämän mittainen oppimatka, nauti oppimisenilosta!

"Aina kun olet valmis oppimaan uutta asiaa ratsastuksesta, se tuodaan eteesi. Kun saat mahdollisuuden oppia uutta, muista juhlia!" 

Tänä kesänä minulle on avautunut juhlimisen aihetta, sillä olen päässyt opiskelemaan ja oppimaan lisää. Itse olen päässäni jaotellut oivaltamani asiat kolmeen pääryhmään, joista kaikki vaikuttavat olennaisesti hevosten hyvinvointiin ja ratsastettavuuteen:

1) Hevosen kehon sivuttaissuuntainen tasapaino ja kehon symmetria. (Siniset nuolet)
kts kuva ja tästä aiheesta myös juuri ilmestynyt blogikirjoitus!
http://mintti.blogspot.fi/2015/08/kiinnitetaanko-huomiota-riittavasti.html

2) Hevosen kehon ylä- ja alalinjan käyttö (ei näy kuvassa), hevosen pitkittäissuuntainen tasapaino kts kuva (Punaiset nuolet)












3) Ihmisen pyyntöjen vaikutus hevosen mielentilaan, eli auttaako ihminen hevosen asentoon, jossa tasapainon säilyttäminen on mahdollista (tällöin hevonen vastaa ilman henkistä jännitystä pyyntöön) vai laukaiseeko ihmisen pyyntö hevosen kehon puolustautuvan järjestelmän, joka aiheuttaa sellaisen asennon hevosen kehoon, jossa painopisteen hallinta ei ole mahdollista. Tämän seurauksena tasapainon menetys saa hevosen henkisesti jännittymään lisää. 

Tämä ajaa kierteeseen, jota itse sanon painimiseksi hevosen kanssa tai oikeammin maanvetovoimaa vastaan taistelu hevosen kehon kautta. Ongelma syntyy siitä, että olemme tekemisissä elävän eläimen kanssa, jolla on tunteet ja oppimiskyky. Eläin muodostaa jatkuvasti mielikuvaa ihmisen kanssa toimimisesta ja oppii, joten jokainen paini syö hevosen ja ihmisen välistä luottamusta. Kun luottamus rapisee, niin jo ihmisen läheisyys saa hevosen puolustautuvaan tilaan, jossa tasapainon löytymisen mahdollisuutta ei ole.

Kun ratsastaja hallitsee kouluttamisen lainalaisuudet, ottaa huomioon hevosen lajityypillisen käyttäytymisen ja tuntee hevosen oppimisen lainalaisuudet, niin painit jäävät menneisyyteen. Ja ratsastus on eettisesti hyväksyttävällä pohjalla.


Vanha sananlasku: " kun voimakäyttö alkaa, niin taito loppuu" Useinkaan kyse ei ole meillä ratsastajilla ratsastustaidon loppumisesta vaan taidon puuttuminen löytyykin hevosen lajityypillisen käytöksen (esim. kipukäyttäytymisen, pakokäytöksen, vastarefleksin) ymmärtämisestä ja hevosen oppimisenlainalaisuuksien tietotaitojen puutteesta (kuten vahvisteet ja niiden tarkka käyttö ratsastuksessa, ajoitus, kriteerien valinta ja niiden nosto, milloin hevoselle helpotetaan tilannetta, siedätetäänkö, millaisiin palasiin jokainen taito on pilkottava, että hevoselle annetaan mahdollisuus oppia)

Tietoa löytyy läheltä ja kaukaa
Kesän aikana oivallukset ja oppit on hankittu sekä uskomattoman upeilta matkoiltani mm. Saksassa ja Ranskassa että ihan läheltä Suomesta. 

Heinäkuun alussa sain mahdollisuuden osallistua Hevosten hyvinvointi symposiumiin Saksassa, jossa eläinlääkäri Kerry Ridgway ja Manolo Mendez yhdessä muiden alansa huippuosaajien kanssa kouluttivat 200 päistä yleisöä, joka koostui 16 eri maasta tulleesta ammattilaisesta: mm. eläinlääkäreitä, hevosfysioterapeutteja, hevoskiropraktikoita, ratsastajia. Reissun antia olen sulatellut töitä tehdessäni ja päivä päivältä asian tärkeys valkenee.

Onneksi meillä Suomessakin on oma maailmanluokan huippuosaaja, joka voi auttaa meitä hevosihmisiä valtavasti juuri siinä missä meillä näyttäisi oman kokemukseni mukaan olevan tietotaitoissa vielä hiomista. (Mutta näissä asioissa on kyllä otettu viimeisen kymmenen vuoden aikana valtava tietotaito harppaus.)
Suuri kiitos kuuluu omistakin oivalluksista tänä kesänä ja viimeisten kymmenen vuoden ajalta eläintenkouluttaja Tuire Kaimiolle. Tuikku piti meille hevosihmisille laajan, äärimmäisen kiinnostavan ja oleellisen kurssin hevosista eläinkouluttamisen näkökulmasta syksyn 2014-kevään 2015 aikana. 

Eläintenkouluttaminen ottaa aina huomioon koulutettavan eläimen lajityypilliset ominaisuudet ja oppimiskyvyn ja erityispiirteet. Eläintenkouluttaminen yhtyy ratsastukseen siinä, että olemme tekemisissä eläimen nimeltä hevonen kanssa. Hevonen noudattaa oppimisen lainalaisuuksia siinä missä mikä tahansa muukin eläin, hevosella on lajityypilliset tarpeet ja se käyttäytyy lajille ominaisesti pakenevan saaliseläimen tavoin. Tämä kaikki on otettava huomioon, kun hevosta ratsastetaan, jotta sen hyvinvointi tulisi huomioitua. 

Usein koen, että hevonen käsitellään ratsastuskoneena, joka oikeaa nappia painamalla toimii aina oikein. Mutta tätä lajia ei kutsuttaisi yhdeksi maailman vaikeimmaksi taitolajiksi, jos tilanne menisi niin.

Tieto jakoon!
Kiitollisena saan todeta, että minäkin pääsen jakamaan korteni kekoon hevosten hyvinvoinnin puolesta yhdessä Tuire Kaimion, Minna Tallbergin ja Anna Kilpeläisen kanssa. Suomen Ratsastajainliitto on tarttunut hevosten hyvinvoinnin vuoksi juuri tuohon tärkeään aiheeseen josta kirjoitin. Hevosten oppimisenlainalaisuuksista ja lajityypillisestä käyttäytymisestä luennoidaan ensi vuonna koko Suomen ympäri järjestettävällä kiertueella. Minä toimin yhtenä luennoitsijana tässä upeassa ja maailmanlaajuisestikin edistyksellisessä hevosten hyvinvointi kiertueessa.

Kiertue alkaa jo 22.9.2015, jolloin järjestämme kaikkien kouluttajien yhteisluennon Helsingissä Pasilassa.
Luennolle on enää 9 vapaata paikkaa jäljellä SRL:n ilmoittautumisien mukaan!
http://www.ratsastus.fi/EnrolmentClient/info.aspx?Key=8581FD63730D61F2876073E76D0DFCD5