7.5.2015

Carden kurssilta mieleen jäänyttä

Olen osallistunut jokaiselle eversti Carden Pohjois-Suomessa järjestetylle klinikalle ratsastajana. Aina kun on ollut mahdollista, niin olen osallistunut kahdella hevosella, jotta saan syvennytyä mahdollisimman tarkoin käytännössä eversti Carden oppeihin.



Carden opetus pohjautuu ranskalaisen kenraali DeCarpentryn oppeihin. Anna Kilpeläinen kirjoitti loistavan yhteenvedon kenraali DeCarpentrystä. KLIKKAA TÄSTÄ, PÄÄSET ANNAN JUTTUUN. Kenraali DeCarpentryn kirjoittama Academic Equitation on kirja, jota voidaan käyttää käsikirjana Carden opetuksen tukena. Kirjasta löytyy syvällisesti selitettyinä asiat, joita valmennuksissa teemme.

Carden opettamat ratsastuksen arvot ja toimintatavat johtavat kouluratsastussääntöjen mukaiseen ratsastukseen. Eli harjoittelun aikana pidetään mielessä lopputavoite ja jokainen suoritettava liikeen ja tehtävän tulisi edistää tietä kohti lopputavoitetta:

  • Hevosen luottamus ratsastajaan kaikissa tilanteissa, hevonen kokee olevansa turvassa ratsastajan kanssa, joka ilmenee rauhallisuutena ja vastustelemattomuutena, liikkeiden joustavuutena ja voimakkuutena.
  • Hevosen kehon käytön elastisuutena ja voimakkuutena.
Yksi ranskalaisen ratsastuksen erityispiirteitä on lähestyä hevosen ratsastamista peräänantoon hevosen suun rentouttamisen kautta. Tähän löytyy selitys Academic equitation kirjasta s. 149, jossa todetaan, että niskan rentouden tulisi syntyä hevosen suun rentouden kautta, koska muutoin hevonen ajautuu kuolaimen taakse.

Ensin hevosen tulee hyväksyä kuolaintuntuma ja säilyttää jatkuva tasainen tuntuma ratsastajan käteen. Ratsastajan tulee taas tarjota hevoselleen jatkuva, tasainen tuntuma, joka rakentuu ainoastaan tasapainoisen istunnan kautta. Tuntuma voidaankin ajatella lähtevän ratsastajan keskikehon syvistä tukilihaksista, olkapäiden ja käsivarsien tulisi olla joustavan rennot.

Ranskalaisessa ratsastuksessa ratsastajan kädet eivät ole aina paikallaan olevat kädet. Käsien tulee säilyttää jatkuva tasainen tuntuma hevosen suuhun, vaikka kädet ohjailevatkin hevosen päätä ja kaulaa haluttuun ja sen hetkiseen tilanteeseen nähden tarpeelliseen asentoon. Kädet eivät saa vetää taaksepäin ja ohjata hevosen päätä kohti hevosen vartaloa. Käsiä avataan, kohotetaan, lasketaan tarpeenmukaisella tavalla. Mitä rennompi ja luottavaisempi hevonen on, sitä huomaamattomammaksi käden liikkeet vähenevät. Tätä samaa asiaa näkee myös George Morriksen opettavan. 
Esimerkiksi oikeaoppista asetusta hevosen niskasta (=lateral flection of the poll) ei voi tehdä aluksi ilman johtavaa ohjasotetta.

Mitä näistä jäi mieleeni? 

1) Aktiivisuus
- Hevosen tulee olla takajaloistaan ponteva. 
- Kaikki lähtee aktiivisuudesta
- Aktiivisuus ei ole kiirehtimistä vaan tahti on hidas, jolloin askeleet ovat pitkiä.
- Aktiivisuus on mielentila, jossa hevonen haluaa liikkua.
- Hevosen tulee aina ajatella eteenpäin.

2) Rentous ja luottamus
- Mieleltään luottavainen hevonen voi käyttää kehoaan rennosti ja elastisesti.
- Turvallisuuden tunne

3) Tasapaino
- Hevosen koulutuksen tärkeä osa on opettaa hevonen säilyttämään tasapainonsa erilaisissa muodoissa: sekä matalassa että korkeassa muodossa ja kaikissa muissa siltä väliltä.
- Leukakulman ollessa aukinainen (=turpa hivenen luotilinjan etupuolella) hevosen on mahdollista kannatella rintakehäänsä ja tuoda takajalkoja syvälle alleen. Tällöin hevonen on tasapainossa.
- Tasapainossa oleva hevonen liikkuu rauhallisella tahdilla, ei nojaa ohjiin, valu ympyrältä ulos.

4) Tuntuma
- Hevonen koulutetaan olemaan vakaalla, tasaisella perustuntumalla. 
- Hevonen vastustaa tuntumaa, jos hevonen vetää ohjia ratsastajan käsistä tai rullautuu kuolaimen taakse. 
- Tuntuma on ratsastajan ja hevosen välinen yhteys.
- Hevonen koulutetaan kurottelemaan kohti tuntumaa, jotta sen on mahdollista löytää tasapaino: rintakehän kannattelu ja takajalkojen alleastuminen.
- Tuntuma EI kiristy aktiivisuuden lisääntyessä. 
- Tuntuman ollessa kireä hevosen suu ei voi olla rento. Tätä kannattaa miettiä maalaisjärjellä. Mitä itselle tapahtuu, jos suusta vedettäisiin  lujaa: no jännitetään vastaan tietenkin.

5) Asetus
- Hevoset tulisi kouluttaa myötäämään niskasta niskahihnan kohdalta sivusuuntaisesti. Ei liian takaa kaulastaan, jolloin hevonen ylitaipuu sivusuunnassa ja tasapainon hallinta kärsii.
- Niskan suora myötääminen kehittyy sivusuuntaisten myötäämisten kautta.
- Lisäksi hevonen voi myödätä 2-3 nikamavälistä suoraan ilman sivusuuntaista myötäämistä (broken line), tästä ei ole hyötyä takajalkojen alle astumisen ja rintakehän kannattelun parantamisen kannalta.
- Hevosen jännittyessä ja muodon ollessa epävakaa käytetään hyödyksi niskan rentouttamista. Rento niska vaikuttaa 
- Hevonen kääntää otsaansa korvat samalla tasolla, kaula ei juurikaan taivu.

Tässä virheellinen myötääminen liian takaa kaulasta, jolloin hevosen niskahihna ei ole korkein kohta.



6) Muistisäännöt
- Hevosen tulee liikkua niskahihna korkeimpana kohtana. Jos hevonen nyökkää niskan alemmaksi kuin muu kaula, niin ratsastaja korjaa kohottamalla käsiään eteen-ylös sinnikkäästi siihen asti, että hevonen ymmärtää missä paikassa hevosen tulisi pitää päänsä. 
- Ratsastajan tulee kouluttaa hevoselle vakaa ja tasainen kuolaintuntuma. 
- Ratsastajan tuntuma lähtee joustavasta istunnasta ja käsien tulee olla rennot.
- Samassa muodossa, samalla kaulan korkeudella ja samaa tehtävää ei saa jatkaa liian pitkään. On muutettava jatkuvasti, muutoin hevonen ei kehity joka suuntaan joustavaksi.
- Hevosen tulee liikkua pontevasti, mutta ryntäämättä eteen.