27.7.2014

Ratsastus on ihmeellinen oppimispolku

Ratsastus on lajina erittäin mielenkiintoinen ja tarjoaa ihmeellisen oppimismatkan useine oppimiskokemuksineen.

Ratsastus on taatusti yksi mielenkiintoisimmista taitolajeista, jossa oppiminen on loputonta ja aina aukeaa uusia tasoja tutkittavaksi ja ihmeteltäväksi, kun matkaa kulkee eteenpäin.

Matkaatko kohti merkityksellistä päämäärää?

Matkan teko itseasetettua päämäärää kohti ohjaa jokaisen ratsastajan mitä mielenkiintoisimmille tutkimuspoluille joita muut eivät välttämättä ole vielä matkanneet, sillä päämäärään ei ole yhtä ainoaa oikeaa reittiä. Jokaisella on oikeus suunnitella itselle merkityksellinen päämäärä.

Osa ratsastajista asettaa itselleen kilpailullisia tavoitteita ja esim. nuori olympiavoittaja Charlotte Dujardin on onnistunut pääsemään korkeisiin tavoitteisiin monien näkökulmasta kiitotietä pitkin.
Yhtä arvokasta on kuitenkin hitaampikin tie eikä siihen tarvita kilpailuitakaan, jos kilpailut eivät ole itselle merkityksellisiä.
Oman näkemykseni mukaan jokaisen tulisi asettaa sellainen päämäärä, jonka itse kokee merkitykselliseksi itselleen ja joka vastaa omaa arvomaailmaa. Silloin huomaa jo matkanteon tuovan omaan elämään sellaista sisältöä, jota kaipaa.

Esimerkkinä: Koulutustavoite voisi olla ihmisen kanssa innokkaasti ja mielellään toimiva hevonen, jonka kanssa on mahdollisimman miellyttävää toimia erilaisissa tilanteissa.


Päämäärällä on väliä

Mikäli haluaa varmistaa, että päämäärä johtaa innostuksen ja positiivisten tuntemusten lisääntymiseen elämässä, tällöin oma päämäärä kannattaa asettaa kuunnellen itseään tarkoin. Ulkoisten päämäärien saavuttaminen (kuten rahan, suosion, kunnian, maineen, kisojen voittamisen) ei tuota ihmiselle pitkäkestoista sisäistä hyvinvointia tutkimusten mukaan. Ulkoiset motiivit saa ihmisen haluamaan aina lisää ja lisää. Tällöin koetaan, että mikään ei riitä.
Kuitenkin nämä ulkoiset asiat voivat tulla laadukkaan tekemisen ja oman sisäisen palon seuraamisen sivutuotteena ja tällöin sisäinen hyvinvointi kasvaa. 
Eli tavoitteet kannattaa myös ratsastuksessa sisäisen motivaation ohjaamana:
esim. 
Sisäisen päämäärän asettaminen: 
"Haluan kehittyä mahdollisimman taitavaksi hevostenkouluttajaksi/ ratsastajaksi." 
Päämääränä taitojen kehittyminen, oppiminen on kannattavaa. Kilpailut (jos haluaa kilpailla) vain suunnannäyttäjiä tämän hetkisestä tilanteesta. Sivutuotteena tästä usein seuraa myös ulkoinen menestys.

Ulkoisen päämäärän asettaminen: 
"Haluan olla muiden silmissä menestyvä hevostenkouluttaja /ratsastaja, jotta saan arvostusta (rahaa) ja kunniaa". 
Päämääränä näyttää oma arvo suorituksilla. Oma arvostus perustuu muiden näkemyksiin, loistaminen muiden silmissä nostaa hetkellisesti arvostusta ja motivaatiota. Jos taas suoritus ei onnistu, tällöin takaisku on suuri verrattuna sisäisesti motivoituneeseen tyyppiin. Näissä tilanteissa kuvittelisin myös hevosten hyvinvoinnin helposti unohtuvan, koska suoritteella on niin suuri painoarvo.

Tästä asiasta puhui upeasti Kiira Korpi Teemu Selänteen luotsaamassa Supertähdet ohjelmassa Jaksossa 3. Näkyy Ruutu.fi
Lopulta Kiira oli ymmärtänyt, että vaikka olisi voittanut 10 olympiakultaa, niin hän ei olisi ollut itseensä tyytyväinen. Upea rohkea puheenvuoro Kiiralta. Suosittelen katsomaan, jos nämä asiat kiinnostavat. 

Oppiminen vaatii välillä vaikeiden tunteiden kohtaamista

Luin oppimista käsittelevää blogia 
Kirjoitus ei ole pitkä, mutta sisältää hyviä ajatuksia myös ratsastajille.

Blogissa todetaan, että ihmisen oppimiseen liittyy usein hankalia tunteita. Varsinkin tällaisessa taitolajissa jokainen ratsastaja joutuu kohtaamaan lukemattomia kertoja oman vajaavaisuutensa ja hyväksymään sen tosiasian, ettei osaa tai tiedä vielä tarpeeksi.  Tämä voi horjuttaa ihmisen turvallisuuden tunnetta sekä saattaa aiheuttaa myös alemmuuden tunnetta, varsinkin jos rakentaa omat tavoitteet ulkoisten päämäärien varaan. Näkemällä jokaisessa haasteessa mahdollisuuden oppia uutta, tällöin on mahdollista kääntää nämä haastavat tunteet voitoksi ja nopeuttaa omaa matkaa kohti tavoitetta.

Hyvät opettajat ja valmentajat auttavat ihmisen näkemään omat vahvuutensa, muistuttavat päämäärästä ja tekevät matkasta yhtä aikaa sekä tehokasta että miellyttävää. Myös jo edetystä matkasta annetaan kiitosta.

Hyvässä opetuksessa opetettva asia pilkotaan oppilaan tason vaatimalla tavalla ja oppimisilmapiiri on oppimiselle edullinen.

Kuuntele itseäsi ja hevostasi

Ratsastuksessa vaikeita tunteita voi syntyä myös, jos hevoset eivät voi hyvin. Karkeana esimerkkinä voisi sanoa, hevosyhteisössä jotakin hevosta kohdellaan omien arvojen ja näkemysten vastaisesti. Esimerkiksi tallilla hevosta kohdellaan huonosti yhden/useamman ihmisen toimesta. Tällöin näkemykseni on, että koko yhteisö kärsii, koska tälle toiminnalle annetaan hiljainen hyväksyntä. Kannustan tällaisissa tapauksissa keskustelemaan hyökkäämättä ja tuomitsematta koko yhteisön voimin.

Omien tunteiden kuunteleminen hevosten kanssa on tärkeä taito. Kannustan pitämään hevosen käyttäytymistä merkkinä sen olotilasta. Ja uskomaan myös omia tuntemuksia, sillä jos itsellä on liian haastava olo, niin se voi olla peilisolujen kautta tarttunut jostain muulta, esim. hevosesta tai ympärillä olevista ihmisistä?

Hevosystävällinen yhteisö kannustaa toisiaan opiskelemaan hevosen elekieltä sekä kuuntelemaan ja toimimaan hevosen eleiden perusteella. Yhteisössä ymmärretään, että hevoset eivät koskaan toimi tarkoituksellisesti väärin. Tällaisessa yhteisössä ymmärretään, että hevosen haastavalle käyttäytymiselle on aina syy. Ja syy selvitetään.

Ratsastus voi opettaa elämäntaitoja

Ratsastuksessa annetaan jokaiselle tasosta riippumatta mahdollisuus kohdata uusia oivalluksia, tämä herättää innostusta oppia lisää. Lisäksi hevoset tarjoavat meille ihmisille myös ällistyttävän mahdollisuuden kohdata aitoa yhteistyötä ilman odotuksia vastapalveluksista. Hevoset voivat toimia kuin paras elämäntaitovalmentaja meille ihmisille.

Omien eettisten arvojen mukaisesti toimimalla ja tietämällä matkaavansa kohti omaa päämäärää, voi tuntea iloa ja onnea omasta tekemisestään myös haastavalla hetkellä.


Monta oppimisprosessia

Tässä lajissa oppijoita on aina useita. Sekä ihminen että hevonen ovat jatkuvassa oppimisprosessissa. Tämä asettaa valmentajat ja opettajat haastavan tehtävän eteen. Tämä laji olisi paljon helpompaa sekä opettaa että harrastaa, mikäli meillä olisi ohjelmoitu ratsastuskone allamme, johon ympäristötekijät, kehon rajoitteet ja jatkuva oppiminen eivät vaikuta. Mutta totuus on se, että allamme on jatkuvasti tunteva ja oppiva äärimmäisen herkästi reagoiva pakeneva saaliseläin. Saaliseläimen logiikka on erilainen kuin ihmisen.
Opettajat ja valmentajat joutuvat huomioimaan yhtäaikaisesti monia eri tekijöitä sekä ihmisestä että hevosesta. Asiat on paloiteltava sekä hevoselle että ihmiselle. Jokainen opettaja tekee varmasti parhaansa näiden asioiden edessä.
Itse olen opettanut ratsastusta vuodesta 1989, oppimismatkani on ollut mielenkiintoinen ja se jatkuu siihen päivään asti kun viimeisen tuntini pidän. Onneksi nautin oppimisesta ja itseni kehittämisestä. 

Oppimista tapahtuu oppimistekojen kautta

Opettajakorkeakoulussa opin, että opettaja ei koskaan voi kaataa tietoa oppilaan päähän, vaan on tärkeää ymmärtää, että oppilas tekee aina itse työn. Oppilas tekee aina oppimisteon, joita opettaja auttaa opetusteoillaan, Suoritusta voidaan kiihdyttää tai hidastaa oppimisympäristöllä ja -ilmapiirillä. Avoin, kannustava yhteisö kiihdyttää jokaisen oppimista kun taas tuomitseva, arvosteleva yhteisö ja ilmapiiri hidastavat jokaisen kehittymistä.

Jokainen oppilas ottaa aina vastaan sen opin, jonka on tietyllä hetkellä valmis vastaanottamaan. Näistä oppimisteoista syntyy ihmeellinen oppimiskokemuksien ketju, joka vie kehitystä eteenpäin.

Omalla oppimispolullani innostun päivittäin uusista oivalluksista, joita jokainen hevonen, ratsastaja ja valmentaja opettavat.

 Iloisia oppimiskokemuksia kohti omaa päämäärää kaikille!