5.3.2014

Projektimaisesta ajattelutavasta potkua ratsastuksen oppimiseen?

Alkusanat:

Osallistuin vastikään projektioppimista käsittelevälle kurssille: Projektioppiminen opetus- ja yhteistyömuotona Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. 
Internetsivut: www.oamk.fi/amok
Aihe on mielenkiintoinen ja haluan miettiä, miten tämä aihe on sovellettavissa ratsastuksen oppimiseen ja opettamiseen. Tämä kirjoitus on tämän kurssin tehtävä.

Ratsastus on lajina erittäin vaativa. Itse sanoisin, että ratsastus kuuluu maailman vaativimpien taitolajien joukkoon. Ratsastus vaatii ihmiseltä jatkuvaa kehittymistä taidoissaan ja tiedoissaan, eikä projektia siltikään koskaan saada täysin päätökseen. Eli ratsastuksen "pääprojektin" loppuunsaattamisvaihe, joka normaaleihin projekteihin kuuluu, jää lähes kaikkien ratsastajien saavuttamattomiin. Mutta ratsastukseen ja hevosten käsittelyyn näkisin kuuluvan useita osaprojekteja, joiden toteutus voidaan saada ainakin lähes valmiiksi.

Projekti määritellään tarkkaan suunnitelluksi hankkeeksi, jolla on selvä päämäärä. Toisen määritelmän mukaan projekti on sarja toisiinsa kytkeytyviä toimintoja, joilla on yksi päämäärä ja tavoite, jotka pitää suorittaa tietyllä aikavälillä ja tietyllä budjetilla. Projekti suoritetaan kerran, jonkin ongelman ratkaisemiseksi. Tällainen ajattelumalli ainakin toisi systemaattisuutta ratsastuksen opettamiseen ja oppimiseen, vaikkakin aikaväliksi voidaan asettaa ratsastajan kannalta koko elämä siitä pisteestä siihen pisteeseen, kun on kykeneväinen nousemaan hevosen selkään.

Projektissa työskentely on suunnitelmallista ja systemaattista sekä tarvittaessa joustavaa. Näinhän se on myös ratsastuksessa. Jos työskentely ei ole systemaattista, niin päämäärän saavuttaminenkaan ei ole ollenkaan varmaa. Projekteihin kuuluu epävarmuus ja riskit. Ratsastuksessa on epävarmuus ja riskitekijöitä runsaasti. Riskeinä ovat ainakin loukkaantumiset ja muuttuvien tekijöiden huomioimatta jättäminen. Projektit ovat tekijöilleen oppimisprosesseja. Tämä pitää täysin paikkaansa, sillä sekä ratsastaja, hevonen, valmentaja, opettaja ja tukijoukot kaikki oppivat itse prosessin aikana.

Ratsastuksen päämäärä:

Ratsastusta opettaessani olen huomannut, ettei meillä ole useinkaan riittävän selkeää kuvaa ratsastuksen pitkäntähtäimen päämäärästä. On seuraavalle kaudelle kilpailullinen päämäärä, mutta usein se irrotetaan pitkäntähtäimen tavoitteesta eikä nähdä riittävän selkeästi jokaista tekijää, joka johtaa todelliseen kehitykseen. Hevosen lihaksistoa kyllä kehitetään, muttei hevosen henkisiä tekijöitä, jotka lopulta tuottavat todelliseen päämäärän saavuttamisen.

Ratsastuksessa on selkeä pitkäntähtäimen tavoite, jota jokaisen ratsastajan olisi hyvä tavoitella edes jollakin tasolla. Tämän vuoksi ajattelen, että ratsastusta voidaan tarkastella projektina.
Ratsastuksen tavoite ja pitkäntähtäimen päämäärä on hevosen kokoamisasteen parantaminen sille tasolle, jonne hevosen fysiikka antaa myöden. Kokoaminen tarkoittaa hevosen ja ihmisen yhdessä muodostaman painopisteen tarkempaa ja täsmällisempää hallintaa, joka syntyy monen tarkan yksityiskohdan hiomisen kautta ja vaatii vuosien harjoittelun, jotta kokoaminen kehittyy maailman huipulla vaadittavalle tasolle.


Kokoaminen tasolla millä hyvänsä parantaa hevosen kykyä kannatella ihmisen painoa selässään ja tekee hevoselle ratsastuksesta miellyttävämpää, terveellisempää ja helpompaa (jos sitä ei edellytetä enempää hevoselta, mitä hevonen on valmis antamaan). Näen kokoamisen sekä henkisenä että fyysisenä kokonaisuutena. Kokoaminen, jota minä näen tavoiteltavan arvoiseksi sisältää sekä mielen rentouden että lihasten oikea-aikaisen aktiivisuuden ja rentouden vuorottelun.



Kokoamista vaaditaan jokaisessa ratsastuksen lajissa: kenttä-, este- ja kouluratsastuksessa.

Jokaisen ratsastajan reitti päämäärään on ainutlaatuinen:

Päämäärää kohden on suunniteltava reitti, jota pitkin kuljetaan. Tämä reitti on jokaisella ratsastajalla ainutlaatuinen ja yksilöllinen. Silti on nähtävissä kohtia, jotka ovat erityisen tärkeitä tässä projektissa jokaisella ratsastajalla. Yksi tärkeimpiä kohtia on alkuvalmistelut.
Jokaisella opettajalla tulisi olla mielessään, että jokaiselle aloittavalle ratsastajalle on annettava mahdollisuus kehittyä niin pitkälle kuin ratsastajan omat rahkeet riittävät. Kenestä tahansa voi tulla maailmanmestari ja tällöin opettajalla on suuri vastuu suorittaa ratsastuksen alkuopetus huolellisesti. Ratsastuksessa menestyminen vaatii valtavaa kehonhallintaa sekä huolellisesti ja tarkasti opeteltuja liikeratojen hallintaa.

Jos alkuopetuksessa ei paneuduta riittävän tarkoin ja huolellisesti perusasioihin, niin virheellisten liikeratojen (=apujen käytön) ja väärän istunta-asennon korjaamiseen kuluu paljon aikaa, ja tämä turha työ saattaa viedä motivaation koko hommaan useilta hyvinkin lahjakkailta ratsastajilta.
Jotta alkuopetusta voidaan antaa riittävän laadukkaasti ja päätavoitetta kohden vieväksi, niin tätä varten tulisi olla rauhalliset ja kokeneet hevoset. Ratsastajan polkua kohti kokoamista voi häiritä virheellisten liikeratojen lisäksi pelko ja jännitys. Tällöin ratsastajalla (kuten hevosilla myös vastaavassa tilanteessa) vaistonvarainen toiminta ohjaa kehonkäyttöä. Ratsastaja kouristuu käyttämään virheellisiä liikeratoja pelon tai jännityksen vuoksi: polvilla puristaminen ja etukumara-asento ovat tuttuja jokaiselle ratsastajalle, jotka ovat joutuneet kamppailemaan pelkojensa kanssa hevosen selässä. Joskus kuulee sanottavan, että vaikeat hevoset opettavat ratsastajia. Mielestäni vaikeat hevoset hidastavat ratsastajan kehitystä, koska opettavat ratsastajille virheellisiä toimintatapoja ja lihasmuistiin jää tarpeettomia liikeratoja.

On sanomattakin selvää, että opettajilla tulisi olla hyvät taidot ja valmiudet tarjota perusteellista alkuopetusta ratsastuksessa.

Jokaisen hevosen reitti päämäärään on ainutlaatuinen:

Päämäärään vievä reitti on myös jokaisella hevosella ainutlaatuinen ja yksilöllinen. Hevosen kannalta erityisen tärkeitä kohtia tässä projektissa kuten ratsastajallakin on alkuopetus. Sillä kuten ratsastaja, niin myös hevonen muodostaa tavan liikkua ja käyttää kehoaan jo nuorena. Mitä aikaisemmassa vaiheessa hevonen ohjaillaan käyttämään ratsastuksen kannalta oleellisia liikeratoja, sitä vahvemmaksi muodostuu päätavoitteen kannalta oleellinen kehonkäytön tapa.

Hevosen kannalta on tärkeää muistaa alusta asti, että mielentila on myös opittua. Lopputavoitteen kannalta on oleellista, että hevonen yhdistää ratsastukseen levollisen ja tyynen mielen. Tämän asian huomioiminen on oleellista jo aivan alkukoulutusvaiheessa, siinä vaiheessa, kun hevonen muodostaa mielikuvaa ihmisen kanssa työskentelystä. Hevonen on pakeneva saaliseläin, joka hankalaan tilanteeseen joutuessaan toimii viettien ja vaistojen varassa: pakenee tai puolustautuu. Koulutuksen tulisi tapahtua kuvaajan vihreällä mielentila-alueella.

Mielestäni jokaisella kouluttajalla tulisi olla mielessään, että jokaiselle hevoselle on annettava mahdollisuus kehittyä niin pitkälle kuin mahdollista.

Uskoisin, että Suomesta olisi mahdollisuus kehittyä maailman hevosten koulutuksen huippumaa, jos oppilaitoksissamme paneuduttaisiin kouluttamaan ammattilaisillemme vielä tarkemmin tietotaitoa hevosten lajityypillisestä käyttäytymisestä ja hevosten oppimisen lainalaisuuksista. Näitä asioita ei vielä opeteta riittävän tarkoin maassamme koulutettaville ratsastuksen ammattilaisille. Tämä johtaa siihen, etteivät opettajat osaa huomioida näitä asioita riittävän hyvin myöskään opettaessaan, jolloin tämä osaaminen ei välity harrastajille. Tämä johtaa tarpeettomasti hevosten hyvinvointiongelmiin ja ratsastuksen turvallisuus ei ole niin korkea, mitä se voisi edellä kuvatut asiat huomioiden olla.  


Ratsukon kehittyminen kohti päämäärää

Tässä kohdassa on tärkeä huomauttaa, että kokeneet, taitavat hevostenkouluttajat ja oppimisenlainalaisuudet tuntevat ratsastajat auttavat parhaiten kokemattomia hevosia kohti päämäärää. Ja kokeneet, luotettavat, helppoliikkeiset ja rauhalliset hevoset taas auttavat kokemattomia ja uransa ensiaskelia ottavia ratsastajia kohti päämäärää.
Heikoin kehitysnäkymä päämäärän tavoittelemisen kannalta on jos kokematon tai hermostunut ratsastaja valitsee itselleen kokemattoman ja/tai hermostuneen, hankalarakenteisen hevosella. Kun taas huipputuloksia voidaan odottaa jonkinlaisella aikajänteellä kokeneen ja hevosystävällisen ratsastajan ratsastaman luottavaisen, tyytyväisen ja hyvärakenteisen hevosen kanssa.
Eli projektin onnistuminen on ennustettavissa jo lähtökohtia tarkasteltaessa.  

Ratsastuksen osaprojekteja

Jokainen ratsastaja voi itse ajatella kehittävänsä itseään tai jokainen opettaja voi miettiä oman opettamisensa osaprojektien kautta.
Taidot ja tiedot, jotka jokaisen ratsastajan tulisi hallita, jotta ratsastaja voi kehittää hevostaan kohti päämäärää:
1.       Istunnan hallinta. Ratsastajan tulee osata istua hevosen selässä estämättä tai häiritsemättä hevosta, jotta voi kommunikoida hevosensa kanssa kehon kielellä. Tämä voidaan jakaa vielä pienempiin osaprojekteihin, joille voidaan määrittää selkeä tavoite, alku ja loppu.
2.       Apujen käyttö. Oman kehon osien hallinta ja tieto, mihin apujen käyttö perustuu.
3.       Hevosen takaosan käytön parantaminen: aktiivisuus ja liikeratojen laajentaminen kaikissa askellajeissa
4.       Hevosen henkisen ja fyysisen rentouden parantaminen: yleinen luottamus ratsastajaan. Leukojen rentous, niskan rentous, mielen ja kehon rentous yhdistettynä aktiiviseen takaosaan.
5.       Hevosen suoruuden parantaminen: hevosen painopisteen hallinta, hevonen voi kytkeä ollessaan rento ja aktiivinen syvät tukilihaksensa.
6.       Tieto hevosen lajityypillisen käyttäytymisestä ja sen vaikutuksesta hevosen käyttäytymiseen ja ratsastukseen.
7.       Tieto hevosen oppimisesta, sillä jokainen ratsastaja opettaa hevosta jatkuvasti riippumatta onko ratsastaja aikeissa kouluttaa hevostaan. Hevonen oppii jatkuvasti.
1-2 liittyvät ratsastustaitoon, jotka ovat tärkeitä taitoja, jotta kehitystä voi tapahtua.
3-5 liittyvät hevosen ratsastettavuuden parantamiseen. à teknisten suoritteiden vaatimustaso voi nousta näiden osa-alueiden kehittyessä.
6-7 liittyvät hevostaitoihin, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä hevosten hyvinvoinnin ja ratsastajan turvallisuuden kannalta.


Mitä projektissa onnistuminen vaatii?

Tähän kirjaan asioita, joita ratsastuksessa voidaan hyödyntää projektimaisesta ajattelusta:
1.       Järkevästi asetetut aikataulutus ja resurssien jako välitavoitteille ja päätavoitteelle auttaa onnistumaan. On ymmärrettävä ratsastuksen taitolajiluonne, joka vaatii sekä hevosen että ihmisen kehojen hallintaa ja koordinaatiota, molemmilta taitoja, joita ei kummallakaan luontaisesti ole ilman oppimista ja systemaattista harjoittelua. Tämä vaatii aikaa ja sinnikkyyttä. Jokainen oleellinen yksityiskohta on huolellisesti hevoselle koulutettava ja ratsastajan on sitkeästi harjoiteltava.

Jos jossakin tärkeässä yksityiskohdassa oikaisee reittiä, niin lopulta tullaan pisteeseen, josta ei voi enää edetä kohti päämäärää ilman oikaistun kohdan uudelleen opiskelua. Yleensä uudelleen opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa kuin suoraan oikein opettelu tai kouluttaminen. Ratsastuksessa voisin nostaa kehitystä estäväksi oikaisuksi esim. hevosen pyöreän muodon tavoittelun apuohjien käytöllä tai suusta vetämisen kautta, tällöin hevoselta estetään kyky kytkeä rintakehän tukilihakset, joita se tarvitsee rintakehän kannatteluun, jota taas tarvitaan oikeaoppisen kokoamisen saavuttamiseksi. Tällöin näemme hevosia, jotka pompottavat piaffissa takaosaa ylös-alas nivelkulmat suorina ja roikkuvat etujalkojen päällä.

2.       Jos tavoite asetetaan liian pitkälle ja se tuntuu liian vaikeasti tavoiteltavalta, niin motivaatio loppuu helposti kesken. Opettajien ja valmentajien tehtävänä onkin antaa kehityksen portaat ja askelmat oppilaalle, jotta tiestä ei tule liian hankalannäköinen. Parasta olisi jos opettaja saisi oppilaan sisäisen motivaation syttymään, eli oppilaan halun harjoitella ja nähdä mielekkyys, ilo ja mukavuus jokapäiväisessä harjoittelussa. Tällöin itse menestys ja kilpailulliset tavoitteet olisivatkin sivutuotetta päivittäisestä sinnikkäästä, mutta mukavasta ja mielekkäästä harjoittelusta. Ratsastuksessa on kaikki mahdollisuudet päästä työskentelyn imuun ja flow-tunteeseen melko helpostikin.

3.       Onnistuminen voi kariutua, mikäli ratsastajan tiedoissa on puutteita. Usein hevoseen ei perehdytä riittävän hyvin eläimenä ja käytetyt selitysmallit hevosen haastavalle käyttäytymiselle haetaan ihmismaailmasta. Tällöin tiedon puute katkaisee mahdollisuuden tavoittaa päämäärää. Jokaisen opettajan olisikin tärkeää opiskella itse huolellisesti hevosen lajityypillisestä käyttäytymisestä ja jakaa tarkasti tutkittua tietoa, jottei tällä tavalla pilaa oppilaiden mahdollisuuksia kehittyä niin pitkälle kuin mahdollista. Ratsastuksessa tarvitaan taidon lisäksi valtavasti tietoa ja lajityypillisen käytöksen lisäksi jokaisen ratsastajan tulee ymmärtää, miten hevonen oppii. Jokainen ratsastaja halusipa tai ei kouluttaa käsittelemäänsä tai ratsastamaansa hevosta koko ajan.  

4.       Onnistuminen voi kariutua myös joko ratsastajan tai hevosen taitojen puutteeseen. Opettajien ja valmentajien tulisikin haastavien tilanteiden tullen pilkkoa tilanne osiin ja etsiä syy haasteeseen. Ratsastuksessa on paljon helpompaa korjata seurauksia kuin itse syitä. Usein on helppoa nähdä virhe, muttei siis syytä, joka aiheuttaa virheen. Usein syy löytyy joko ratsastajan tai hevosen puutteellisesta taidosta perusasiassa. Esimerkkinä tästä mainitaan perustuntuman jännittäminen. Perustuntuman jännittäminen aiheuttaa liudan muita ongelmia: hevosen kiirehtimistä, ohjiin painamista, vetämistä. Korjaus voidaan joko suorittaa jokaisen seurauksen korjaamisena, joka ei siltikään johda päätavoitteeseen johtavaan lopputulokseen. Tai sitten itse syyn korjaamisena, eli kouluttaa hevonen rentoutumaan perustuntumalle, joka on ohjasapuihin rentona vastaamisen lähtökohta.

Loppuajatelmat:
Tämä juttu on pintaraapaisu projektioppimiseen ja ratsastukseen. Aihetta voisi käsitellä monesta muustakin näkökulmasta, mutta tämä on itselleni sopivin näkökulma tässä vaiheessa ja uskon tämän kirjoitukseni auttavan myös oppilaitani hahmottamaan kokonaisuutta.

Uskon meidän ratsastusta opettavien henkilöiden hyötyvän tällaisesta projektimaisesta ajattelutavasta ja sitä meidän olisi hyvä välittää oppilaillemmekin. Useat ratsastajat ratsastavat myös tavoitteellisesti paljon yksin. Tällöin on tärkeää, että päätavoite on joka hetki mielessä, mutta harjoitellessaan myös ymmärtää, miten jokaisella yksityiskohdalla on tärkeä merkitys päätavoitteen kannalta.

Useat päätavoitteeseen tähtäävät osaprojektit ovat päällekkäin ja limittäin opiskelun ja harjaannuksen alla.


Sinä joka jaksoit lukea tämän kirjoituksen loppuun asti, niin peukut sinulle. =) Jos sinulla on ajatuksia, mitä kaikkea voisi ajatella ratsastuksessa tai ihan hevosten käsittelyssä projektimaisesti, niin laita tähän blogiini kommentteihin. Tätä aihetta voisi hyvinkin jatkaa vielä.

Ei kommentteja: