12.3.2012

Väkivallaton ratsastus on in!

Väkivalta ei kuulu ratsastukseen.

Todella taitavan ratsastajan erottaa siitä, että hän ei vaikeankaan tilanteen tullen toimi hevosen selässä suutuspäissään tai negatiivisten tunteiden valtaamana voimaa käyttäen.

Moni ratsastaja on hyvin tavoitteellinen ihminen ja se on hienoa! Mutta meidän täytyy muistaa, että ratsastus on todella vaikea taitolaji, jonka oppiminen kestää vuosikymmeniä. Turhautumisen hetkiä tulee tuhansia oppimisen hetkillä, mutta ei ole oikein purkaa turhautumistaan viattomaan eläimeen.

Yksi tärkein oppi, minkä ratsastaja voi halutessaan oppia, on oman henkisen tilansa hallinta. Ratsastus vaatii keskittymistä, mutta keskittyessäänkin voi olla iloinen!
Ratsastajan mielentilan tulisi mielestäni olla, kuin ratsastaja olisi tosi kivan kaverinsa seurassa, tai nuoren hevosen ollessa kyseessä, kuin lapsen seurassa.
Nykypäivänä tiedetään, että väkivaltaisella kasvatuksella ihmisistä tulee rikkinäisiä sisäisesti. Sama koskee hevosia, emmehän halua rikkoa henkisesti noin kaunista ja ihanaa eläintä?

Ratsastajan kuuluu keskittyä kommunikoimaan hevosen kanssa. Ratsastajan tulisi oppia "kuuntelemaan koko kehollaan" hevosensa mielentiloja ja fyysisiä rajoitteita, sitten kommunikoimaan mahdollisimman pienin avuin henkisten ja fyysisten rajoitteiden sallimissa rajoissa. Kun ratsastajalta puuttuu hevosen lukutaito, hän joutuu usein turvautumaan voimakeinoihin hevosen selässä. Jos taas hevosen henkinen tila on väärä, hevonen on liian kiihtyneessä mielentilassa, peloissaan, puolustautumaisillaan, ei ratsastaja selviä ilman voimakeinoja. MUTTA TÄLLÖIN ON KYSYTTÄVÄ, MIKÄ ON MENNYT PIELEEN? Miksi hevoseni mielentila on väärä. Siihen löytyy 99% varmuudella vastaus Tuire Kaimion kirjasta Hevosen kanssa, jonka suosittelen iltalukemiseksi jokaiselle ratsastajalle.

Ratsastajan tulisi arvioida tarkoin, mikäli ei onnistu saavuttamaan mitä haluaa, onko todella osannut arvioida hevosen kyvyt ja koulutusasteen oikein. Nimittäin kun ylitämme joko omat tai hevosen kyvyt astuu väkivalta kuvioihin.

Väkivaltaista käytöstä hevosia kohtaan näkee kahdenlaista: tahallista ja tahatonta. Tahallisessa ratsastaja toimii tietoisesti voimaa käyttäen, esimerkiksi pidättäessään hevosta rajusti tai suutuspäissään tulistuessaan.

Valitettavan usein myös hevosen pelkotilanteen näkee johtavan väkivaltaiseen käytökseen hevosta kohtaan. Mikä itseasiassa pahentaa tilannetta huomattavasti ja suurin merkitys tällaisella on ratsastajan ja hevosen väliseen luottamukseen. Jatkossa hevosen pelko kasvaa entisestään, koska myös ratsastajan käytös muuttuu uhkaavaksi hevosen näkökulmasta katsottuna. Pelon kasvaessa hevonen kiihtyy entisestään ja hevosen hallinta ei voi perustua enää muuhun kuin voimankäyttöön.
Tällaiset tilanteet johtuvat ratsastajan tietämättömyydestä.

Tahatonta väkivaltaa harrastaa huonosti istuva ratsastaja, joka ei hallitse omaa tasapainoaan. Ratsastajan kehonhallinnan kehittäminen on mitä hevosystävällisin asia! Ratsastajien tulisi mielestäni tietoisesti kehittää omaa istuntaansa päivittäin paremmaksi. Oman tasapainon horjuttaminen, missä tahansa tilanteessa harjoituttaa ratsastajaa kehonhallinnassaan.

Myös huonosti apujaan käyttävä, harrastaa pienimuotoista väkivaltaa hevosta kohtaan: ratsastaja voi ensin huolimattomuuttaan turruttaa hevosen nykimisillä tai pohkeen tömähdyksillä. Sitten, kun hevosen pitäisi oikeasti reagoida, ei hevonen enää vastaa apuun, koska turhat avut ovat turruttaneet sen ja tarvitaan voimakkaampia ja voimakkaampia apuja, jotta hevonen reagoi.

Jos hevonen ei toimi ratsastajan haluamalla tavalla, hevosella on siihen syy: joko hevonen ei ymmärrä, mitä ratsastaja haluaa, tai hevosella on fyysinen ongelma, tai sen luottamus ja asenne on pilattu epäonnistuneella koulutuksella.

Tällöin on selvitettävä käytöksen syy ja puututtava siihen eikä käyttäytyä hevosta kohtaan väkivaltaisesti.

Jos sinulla on tällaisia ongelmia hevosesi kanssa, niin voin kyllä auttaa. Phantuulisille ratsastajille etsitään syy, mikä saa sinut ratsastaessa kiehumaan ja etsitään uudenlaiset toimintamallit. Istuntaa voi jokainen treenata ja sen harjoittelun merkitystä ei voi vähätellä.

Eläinten kohtelu väkivaltaisesti ei ole hyväksyttävää missään muodossa, ja se on eläinsuojelulain vastaista. Tämä periaate tulisi jokaisen ratsastajan muistaa.

Ihanat, mutta niin vaikeat, klassiset kouluratsastuksen periaatteet.

Ne lukevat kouluratsastussäännöissä:
www.ratsastus.fi ->materiaalisalkku->koulusäännöt

Erityisesti kohta 401 Kouluratsastuksen tarkoitus on kaikille tutustumisenarvoinen. Jokainen kohta kannattaa lukea ajatuksella.

On valitettavaa, kuinka paljon näkee suuta aukovia, ilman tuntumaa tai kuolaimen takana liikkuvia hevosia, jotka ovat kaukana mielellään työskentelevistä aktiivisista ja joustavista hevosista.

Opetan parhaan kykyni mukaan oikeaoppisella asetuksella ja takaosan jumppaamisella sellaista muotoa, jossa hevonen pysyy luotilinjan edessä niska korkeimpana kohtana ja selkä joustavana ylhäällä (kuten koulusäännöissä asia ilmaistaan).

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Eversti Christian Carden kirjoitukseen Tuire Kaimion kirjassa Hevosen kanssa.
Eversti on jälleen ensi kesänä kesäkuussa tulossa opettamaan Ruukkiin.

Hevonen ei ymmärrä automaattisesti mitään ihmisen käyttämiä apuja tai merkkejä

Jokainen hevonen on koulutettava ymmärtämään ratsastajaa tai käsittelijäänsä.
Mikään käyttämämme apu ei ole hevosessa sisäsyntyisesti, vaan jokainen apu tulee huolellisesti kouluttaa hevoselle.

Muista uuden asian koulutustilanteessa, että tulet aina kouluttaneeksi sekä sen hetkisen mielentilan että asian, jota olit kouluttamassa. Jos haluat mielentilan pois opettamastasi asiasta, niin joudut opettamaan asian uudelleen.

Ratsastaja kouluttaa hevostaan joka hetki haluaapa tai ei. Ratsastajan tulee olla johdonmukainen pyynnöissään. Kaikki avut, jotka hevonen ymmärtää, käytetään voimistuen, siihen pisteeseen johon hevonen reagoi, jolloin apu myötää.

Kaikkihan ymmärtävät, että kiinalaiset eivät ymmärrä suomenkielellä annettua käskyä vaikka sen kuiskaisi, sanoisi, huudahtaisi tai karjaisisi! Ihan sama hevosen kanssa: turha voimistaa apua, jos hevonen ei apua ymmärrä. Voimistamisella saadaan ainoastaa joko hätääntymistä, turhautumista tai puolustautumista aikaan.

Koulutuksessa hevoselle opetetaan kuin pikku lapselle uusien asioiden merkitys, ja ettei tarvitse hätääntyä, vaikkei heti ymmärtäisikään.


Ratsastajan istunta on avain ratsastuksen toimivuuteen

Vasta kun ratsastaja istuu tasapainossa ja joustavana hän pystyy vaikuttamaan hevoseen oikein. Tasapainossa istuva ratsastaja voi myödätä avut oikealla hetkellä. Tällöin toimiminen ratsastajan pyytämällä tavalla on hevoselle kannattavaa, eli ratsastajan aiheuttama paine (apu) häviää.

Tunneillani opetellaan istuntaa. Oletpa miten kokenut ratsastaja tahansa, mutta jos istunnassasi näkyy apujen käyttöä tai hevosen liikkumista häiritsevä virhe, tulen puuttumaan siihen välittömästi (sekä koulussa että esteillä).

Sillä jokainen väärin ajoitettu apu kouluttaa hevostasi väärään suuntaan ja on este kehittymiselle, kun mennään riittävän korkealle tasolle. Istunnan virheiden korjaaminen aiheuttaa aluksi avuttoman tunteen hevosen selässä. Mutta kannattaa sitkeästi harjoitella, sillä jos asiaa ei laiteta järjestykseen, tulee se vaikuttamaan kehittymiseesi ratsastajana.

Ei kommentteja: