6.5.2011

Morris-opissa haltioitumassa


Kuvassa George Morris, katso käsien linjaa: kyynärpäästä hevosen suuhun. Istunta on liikkeenmukana. Jalkojen asento: kantapää alhaalla, ei häiritse kuumaa hevosta.

Morris vakuutti minut jälleen.

Päällimmäiseksi mieleeni jäi:
-ratsastajan ja hevosen on saatava oikeanlaisia toistoja. Toistot opettavat, ei rajut avut, voimankäyttö ja suuttuminen hevoselle.
-Ratsastajan tulee olla kärsivällinen- HEVOSELLE EI KOSKAAN SAA SUUTTUA!
-istuntaa ja apujen käyttöä on hiottava päivittäin vakaammaksi ja kevyemmäksi
-esteratsastus ei ole hyppäämistä, vaan perusratsastusta
-Pidäte tehdään ylöspäin, ei alas.
-Kädet kannetaan, säilytä vakaa, tasainen ja joustava tuntuma hevosen suuhun. Jos hevonen nostaa päätään, myös ratsastajan tulee nostaa käsiään. Aina suora linja kyynärpäästä hevosen suuhun. Morris kysyi: Kuka täällä Suomessa opettaa tuota kauheaa käsien alaspainamista ja sahaamista?
-Hevosta ei vedetä ohjilla pyöreäksi, vaan työnnetään pyöreäksi, käyttämällä jalkaa ja ratsastamalla avut läpi käyttäen kaarteita, väistöjä.
-Pohjetta ja kättä käytetään puristaen: hevosta ei saa potkia, repiää, sahata. Jos hevonen ei reagoi se tulee kouluttaa vastaamaan apuja, pohkeen vahvistamiseen käytetään maiskutusta, kannusta tai raippaa. Pidäteet koulutetaan oikein suunnatulla kädellä.
-Suomessa jalat ovat ongelma, ne eivät pysy oikeassa asennossa. Kun jalka ei pysy se häiritsee hevosta ja hevoset pukittelevat ja ryntäävät. Ratsastajan asento ei pysy vakaana, kun pohje ei tue asentoa.

Tässä nopeasti ensiajatuksia asiasta.

Katsokaa kuvaa tarkasti siinä Morris demonstroi oikeaoppista, klassista istuntaa. Hän sanoi copy my hand, copy my leg. Tehdään se!