27.5.2011

Istunta ja apujen käyttö teoriaa esteille (George Morris kurssilta)

Istunta:
• Keskieurooppalainen ja Morriksen opettama amerikkalainen tyyli poikkeavat istunnan kannalta: Euroopassa käytetään paljon satulassa istumista (= istumista liikkeen takana) ja Morriksen tyyli perustuu istuntaan liikkeen mukana. Nykypäivänä myös useat eurooppalaiset ratsastajat käyttävät kevyempää istumistyyliä.
• Morriksen tyylissä istuntaa käytetään liikkeen mukana, hyvin harvoin ja harkitusti liikkeen takana. Koskaan ei ratsasteta liikkeen edessä.
• Istunta liikkeen mukana antaa hevoselle vapauden käyttää selkäänsä pyöreämpänä hypyissä.
• Morris painotti, että hevosen selkä on hyvin herkkä, ja ratsastaja ei saa huonolla kehonhallinnallaan tömähdellä hevosen selkään. Hyvä esimerkki on ratsastajan tömähtäminen satulaan pidätteen aikana, tällöin ratsastajan istunta jäykistää hevosen selän.

Morris suosii istuntaa liikkeen mukana

Liikkeen mukana istunta 
= jatkuva etunoja, jonka kulma riippuu askellajista ja tarpeesta.
Tällöin ei istuta pakaroiden päällä, lonkkakulma on suljettu.

  • Käynti, hidas harjoitusravi ja harjoitus- ja koottulaukka hienoinen etunoja.
  • Suurempi etunoja: 30° pystysuoran linjan edessä: kevyt ravi, reipas laukka, hyppääminen

Myös alkuverryttelyissä käytetään liikkeen mukana istuntaa, esim. kevyt ravi suoritetaan tässä asennossa. Jotta apujenkäytöstä tulee luontevaa liikkeen mukana asennossa, on sitä harjoiteltava. Myös hevosen tulee reagoida kaikkiin apuihin myös tässä istunnassa.

Liikkeen takana istunta
= istumista satulaan lonkkakulmat avattuna vältetään. Morriksen opettamassa ratsastustyylissä liikkeen takana istuntaa käytetään ainoastaan erityistilanteissa: kun tarvitaan voimakasta eteenpäin ratsastusta. Esimerkiksi vesiesteet, vesihaudat, erikoisesteet.

Oman kehon ja istunnan hallinta on keskeinen tekijä hevosten koulutusta. Jotta hevonen ymmärtää ratsastajan pyynnöt, tulee pyynnön loppua oikealla hetkellä. Mikäli ratsastajan keho ei tunne oikeaa hetkeä on ajoitus mahdotonta. Ratsastajan tulee ymmärtää, että hän kouluttaa jatkuvasti hevosta. Kun ratsastajan istunta on toimiva ja tasapainossa, apujen myötääminen on mahdollista oikein ajoitettuna.


Istunta voidaan jakaa kolmenpisteen ja kahdenpisteen istuntaan. 

Kolmenpisteen istunnassa ratsastajan paino on jakautunut sekä satulan istuinosalle että molemmille jaloille, eli ratsastaja säilyttää tuntuman (huom. termi ei nyt tarkoita ohjastuntumaa) hevoseen sekä takamuksellaan että pohkeillaan.

Tämä voidaan tehdä kolmella tavalla:
1. Esteistunnassa, jolloin istuinluut osoittavat hieman taakse ja ratsastaja istuu haaruksillaan. (Morriksen opettama istunta liikkeen mukana). Lonkkakulmat ovat sulkeutuneet. Yläkeho etunojassa.
2. Perusistunnassa, jolloin istuinluut ovat suoraan alaspäin. Yläkeho pystyasennossa.
3. Istunta liikkeen takana, tätä kuvaa hyvin pakaraistunta, eli istuinluut osoittavat eteenpäin, lonkkakulma on avattu. Yläkeho on takanojassa.

Kahdenpisteen istunnassa ratsastaja säilyttää kontaktin hevoseen ainoastaan jaloillaan, eli ratsastajan takamus ei kosketa satulaan. Kun ratsastaja harjoittelee kahdenpisteen istunnan säilymistä käynnissä, ravissa, laukassa, siirtymissä ja käännöksissä, hän kehittää samalla sekä tasapainoaan että apujen itsenäistä, eriytettyä käyttöä, jolloin ratsastaja pystyy käyttämään pelkkää kättä tai pelkkää pohjetta halutessaan.

HARJOITTELUVINKKI:
Harjaannuta itsesi pysymään kahdenpisteen istunnassa eri askellajeissa (pidä kiinni hevosen harjasta, jos et löydä tasapainoa, sillä muuten otat tukea hevosen suusta. Tarkista ettet purista polvilla vaan tunnet hevosen jaloillasi ja painosi pysyy jalustimilla ja kantapäilläsi siirtymissä).
a. käynnissä
b. käynti-seis-siirtymissä, satulaan ei saa tippua kun hevonen pysähtyy
c. siirtyessä raviin
d. ravissa
e. ravi-siirtymissä
f. laukannostoissa
g. laukassa
h. käännöksissä
• Esteistuntaa (kolmenpisteen istuntaa) käytetään kaarteissa ja estettä lähestyttäessä, kahdenpisteen istuntaa (kevyttä istuntaa) käytetään suorilla linjoilla ja hypyissä. Mutta kahdenpisteen istunnan harjoittaminen kaikkialla parantaa siis ratsastajan tasapainoa ja apujen käytön hallintaa, joten sitä tulee käyttää harjoiteltaessa.

Lähdeteokset:
George H. Morris Hunter Seat Equitation, third edition, 1990
George H. Morris Taitava Ratsastaja, 2010
Muistiinpanot George H. Morris klinikka 3.-5.5.2011


JALAT:

• Jalkojen asento: kantapää alhaalla, jotta pohje on passiivinen. Kantapään noustessa jalka muuttuu aktiiviseksi ja herkät hevoset reagoivat tähän. Pohje toimii heti satulavyön takana.
• Jalan vakaata asentoa tulisi harjoitella, jotta siitä muodostuu tapa. Se onnistuu ainostaan onnistuneiden toistojen kautta.
• Jalustimen pituus vaikuttaa paljon istuntaan, jalkojen toimintaan ja jalkojen asentoon. Sileän ratsastuksessa käytetään pari reikää pitempää jalustinta kuin hypätessä, mutta pitemmälläkin jalustin pituudella täytyy säilyttää istunnan keveys ja liikkeen mukana ratsastamisen mahdollisuus.
• Jalkojen hallinta vaikuttaa kaikkeen, se on perusta istunnan tasapainolle ja apujen käytölle.


KÄDET

• Käden joustavuus ja asento: Käsi on elastinen ja joustaa hevosen suun ja kaulan liikkeiden mukaan. Käden paikka on hevosen sään etu- ja yläpuolella. Ohjan kautta säilytetään jatkuva kevyt tuntuma hevosen suuhun. Kyynärpäästä hevosen suuhun on suora linja.
• Kun hevonen nostaa päätään, säilytetään tuntuma suuhun nostamalla kättä samalle tasolle suun kanssa. Käsi ei vedä hevosen päätä alas.
• Hypyssä käsi myötää alas ja eteen. Myötääminen toteutetaan tilanteen mukaan käyttäen lyhyttä, pitkää tai automaattista myötäämistä. Käsi palaa heti hypyn jälkeen normaalille paikalleen sään etu ja hieman yläpuolelle.
• Kun hevonen vastustaa kättä (esim. heiluttelee päätään, kiskoo ohjia yms.), vastustetaan tätä puristamalla nyrkkiä, mutta heti kun vastustelu loppuu käden tulee pehmentyä.
• Jos ratsastajan jalkojen asento on epävakaa, ei ratsastaja voi hallita omaa kättään.


YLÄKEHO JA KATSE

• Selkä hyväryhtinen, ei pyöreällä alaselällä.
• Katse eteenpäin. Katse toimii kuten autolla ajaessa. Katsotaan aina menosuuntaan, ratsastettavan tien mukaan.
• Kun arvioidaan etäisyyttä esteelle, katsotaan esteen korkeinta kohtaa. Katse siirretään hyvissä ajoin esteen taakse.
• Katse voi joko tasapainottaa tai horjuttaa ratsastajaa, kun katsotaan oikein, niin apujen käyttö on automaattisempaa ja tehokkaampaa.


Apujen käyttö:

Eteenpäinvievät avut:

o Pohje on perusapu eteenpäinvieville avuille.
o Pohjetta käytetään ainoastaan puristaen, sillä ei potkita, tökitä.
o Mikäli tarvitaan vahvistusta pohjeavulle käytetään vahvisteena: 1. maiskutusta, 2. kannusta 3. raippaa.
o Vahvistus valitaan aina hevosen ja tilanteen mukaan. Mikäli oletetaan hevosen epäröivän vain hieman, käytetään maiskutusta. Jos hieman enemmän epäröintiä, niin otetaan kannus käyttöön, ja jos epäillään hevosen jarruttavan rajusti, otetaan raippa vahvistamaan eteenpäin vievää apua.
o Raipan käyttöä tulee harjoitella, jotta ratsastaja osaa tarvittaessa käyttää raippaa. Raippaa käytetään aina irrottaen raippakäsi ohjasta. Raippaa käytetään pohkeen taakse. Aina huomioidaan hevosen luonne ja sen hetkinen tilanne, kun raipan käytön voimakkuutta arvioidaan. Voimaa ei saa käyttää liian rajusti, jotta hevonen ei mene tolaltaan.
o Koskaan ei saa käyttää liian rajusti vahvisteita, koska se saa hevosen vain pois tolaltaan.
o Esimerkiksi kannukset valitaan hevosen mukaan. Ohut ja herkkänahkaiselle hevoselle ei koskaan valita teräviä ja kovia kannuksia.
o Hyvä testi hevoselle onko hevonen kuuliainen pohkeelle, on vastalaukka ja seuraava testi ovat laukanvaihdot askeleessa.
o Esteen eteen pysähtyminen on yksinkertaistettuna merkki eteenpäin vievien apujen käytön puutteesta (ratsastajasta johtuva) tai niiden kuuliaisuuden puutteesta (koulutuksen puutteesta). Tällöin puututaan asiaan vahvistamalla eteenpäin vieviä apuja ja kouluttamalla hevosta herkäksi avuille. Esteen edessä hevoselle muistutetaan apujen olemassa olosta, muttei hevosta säikäytetä liian rajuilla apujen käytöllä. Tarvittaessa voidaan avustaa myös maasta käsin.
o Pukittelu on paha tapa hevosella, jota ei saa sallia. Se on merkki ratsastajan pohkeen vastustelusta, mutta usein se johtuu siitä, että ratsastajan häiritsee hevosta jalallaan.
o Pukittelu, potkiminen tai köyriminen keskeytetään nostamalla käsiä ja ratsastamalla hevosta eteenpäin.

Pidäte ja puolipidäte:

o Kättä käytetään puristaen, ja tarvittaessa kohottaen. Hevosta ei vedetä, sahata, kiskota, revitä. Kättä ei paineta alas pidätettäessä. Aina kyynärpäästä suora linja hevosen suuhun.
o Puolipidäte on yksinkertainen hevosen tasapainon tarkastus, jonka tarkoituksena on ohjata hevonen hyvään tasapainoon.
o Kun hevonen on hyvässä tasapainossa, se voi liikkua kevyellä kuolaintuntumalla. Tällöin hevonen säilyttää liikkeiden rytmin tasaisena, kääntyy ja vastaa muihin apuihin helposti.
o Hevonen on huonossa tasapainossa, mikäli se painaa ohjalle, ei käänny helposti tai ryntää. Puolipidätteiden tehtävänä on korjata hevosen kehon tasapaino, jolloin tilanne automaattisesti helpottuu.
o Pidäte siirtää hevosen hitaampaan askellajiin tai pysäyttää hevosen. Myös peruutus suoritetaan samalla puristavalla ohjasotteella.
o Pidäte ei saa olla raju, hevosen tulee siirtyä pehmeästi hitaampaan askellajiin.
o Lisäksi Morris hyödyntää paljon seiniä ja kulmia hevosen jarruttamisessa.

Veto-ohja on vahva ohjasote, jonka tarkoituksena on kouluttaa hevosta kuuliaiseksi pidätteille. Yleensä käytetään normaalia pidätettä, mutta tarvittaessa käytetään veto-ohjaa.
o Veto-ohja koulutetaan hevoselle ensin pysähdyksessä, tämän jälkeen asteittain nopeutta kasvatetaan. Lopulta sitä voidaan käyttää oikeassa tilanteessa.
o Veto-ohja: sisäkäsi painetaan hevosen sään eteen kaulaan kiinni ja ulkokäsi nousee ylös ja taakse. Välittömästi hevosen reagoidessa ote hellittää.
o Veto-ohjaa ei tulisi käyttää rajusti vaan se tulee käyttää pehmeästi.

Kääntävät avut:

o Ensin ratsastaja katsoo minne aikoo ratsastaa
o Ohjat: Sisäohja johtaa, ulko-ohjalla painetaan hevosen kaulaa (niskaohja), kädet toimivat joustavasti ja tasaisesti.
o Pohkeet: Ulkopohje vaikuttaa aavistuksen satulavyön takana puristaen.
o Kun hevonen vastaa kääntäviin apuihin, ratsastaja pehmenee avuillaan.
o Vauhtia säädellään käännöksen aikana tarvittaessa joko eteenpäin vievillä avuilla tai puolipidätteillä.

Lähteet:
George H. Morris Taitava Ratsastaja, 2010
George H. Morris valmennusklinikka, muistiinpanot, 3.-5.5.2011