27.3.2011

Nepalilaista norsunkoulutustako -vai asutaanko sittenkin tietoyhteiskunnassa? -istuntakurssin herättämiä mietteitä osa 2

Ratsastajan vaikutus hevoseen on todella suuri.

Mini kertoi meille, kuinka on testattu ratsastajan jännittymisen ja "säikähtämisen odottamisen" jo vaikuttavan hevosen sykkeeseen kiihdyttävästi. On uskomatonta, että jo ratsastajan ajatus siitä, että kohta hevonen saattaa säikähtää, saa hevosen kiihdyttämään sydämensä sykettä.

Tämän kokeen perusteella ymmärränkin vanhojen mestareiden viisauden oikeanlaisesta mielentilasta hevosen selässä, ja hevosten herkkyydestä aistia meidän tunnetilojamme. Ratsastajan tulee hallita itsensä ja omat tunteensa hevosen selässä.
Mitä kokemattomammasta tai herkemmästä hevosesta on kyse, sitä herkemmin luottamus ratsastajaan särkyy, mikäli ratsastaja käyttää voimakeinoja tahallisesti tunteiden vallassa (tai tahattomasti istunnan heikkouden vuoksi).

Siinä kohdassa, kun suuttumus ja taistelumieli hevosta kohtaan syntyy, viisas kouluttaja/ratsastaja tulee pois hevosen selästä. Taitavan ratsastajan tunnistaa tunteiden hallinnasta haastavissakin tilanteissa! Hevosen ja ratsastajan väliseen suhteeseen saattaa tulla todella syvä arpi ja sen rakentaminen vaatii useiden kuukausien jopa vuosien paikkailun.

Tiedän kokemuksesta, että tätä asiaa ei korosteta tarpeeksi! Valitettavasti usein syynä on yleisesti hyväksyvä asenne hevosen väkivaltaista kohtelua kohtaan, kun ihmiset ajattelevat hevosen tarvitsevan oikeanlaista johtajaa. Hevonen tarvitsee johdonmukaisen koulutuksen, ja ratsastaja tarvitsee taidon lisäksi valtavasti tietoa, jotta hevosta voi käsitellä ilman voimakeinoja.

Mietitäänpäs asiaa näin: Nepalissa on koulutettu vuosisatoja norsuja todella epäeettisesti näännyttäen ja väkivaltaa käyttäen. Sitten WWF järjesti mm. TUIRE KAIMION, suomalaisen eläinkouluttajan paikalle, ja hän opetti paikallisille kouluttajille eläinystävällisen norsunkoulutusmenetelmän, joka perustuu tietoon elefanttien lajityypillisestä käyttäytymisestä. Ei siinä tarvittu voimakeinoja isompienkaan eläinten hallintaa, kun on taitoa ja tietoa.

Tuire Kaimio on kirjoittanut kirjan myös hevosten käyttäytymisestä ja koulutuksesta. Siitä löytyy meille kaikille tietoa, joka auttaa meitä ratsastamaan ja käsittelemään hevosiamme ilman turhaa voimankäyttöä.

Tuire Kaimion lisäksi Suomessa on kouluttanut Andrew McLean, eläintieteen tohtori ja ratsastaja. Tässä osoitteet hänestä kertoviin artikkeleihin (Ratsastus-lehdessä 2007 julkaistut) (Linkit ei jostain syystä näy tässä tekstissä):
http://www.ratsastus.net/arkisto/jutut/4_2007/s50-51_heppa407.pdf
http://www.ratsastus.net/arkisto/jutut/3_2007/s52-55_heppa307.pdf

Vanha sanonta: kun voimankäyttö alkaa, niin taito loppuu, pitää paikkaansa.

Perushevosta, joka on koulutettu ymmärtämään ihmisen käyttämiä merkkejä (apuja tai maasta ohjattavia), voidaan hallita ilman voimakeinoja.

Toivottavasti olen jo aikaani jäljessä tässä asiassa: Kaikki hevosalan ammattilaiset opiskelevat tätä asiaa itsenäisesti tai oppilaitoksissa, Tuire Kaimion kirjaa käytetään oppikirjana ja valmentajien/kouluttajien tiedot perustuvat tieteeseen eikä vanhoihin tottumuksiin ja uskomuksiin, kuten Nepalissa. Toki kunnioitan klassista suusta suuhun kulkevaa hevosmiestaitoa, mutta siihenkin kannattaa asennoitua välillä kriittisesti.

Usko hevostasi, jos hevosesi toimii kanssasi luottavaisesti ja tyytyväisesti olet tehnyt sen kanssa hyvin asiat ja sillä on kaikki hyvin!

Ei kommentteja: