Siirry pääsisältöön

Estehevosten jalkaterveys ja ratsastusalueiden pohjat - Mietteitä esteseminaarista

Esteseminaarissa (v. 2011) Turussa oli erittäin mielenkiintoista kuulla eläinlääkäriluentoja estehevosten yleisimmistä tyyppivammoista ja kentänpohjien vaikutuksesta hevosen jalkaterveyteen.



HEVOSTEN JALKATERVEYS:

RATSASTUSKENTÄN POHJAN LAATU VAIKUTTAA VAMMAN LAATUUN:

Pehmeä pohja -> Pehmytkudosvammat, kuten jänne-, lihas- ja ligamenttivammat

Kova pohja -> Luuhun ja niveliin kohdistuvat vammat.



Yleensä vammat syntyvät pitemmän ajan kuluessa, vaikkakin joskus saattaa rysähtää kunnolla heti yhdestä kerrasta. Sanonta kuuluu, että jokaisella hevosella on vain tietty määrä hyppyjä, joita hevosen terveys kestää. Ja näin asia onkin. Mitä enemmän hevonen joutuu vastaanottamaan tärähdyksiä (kova pohja) tai liiallista jänteiden venymistä (pehmeä pohja), sitä nopeammin hevosen viimeinen hyppy lähestyy. Toki jokainen hevonen on oma yksilönsä ja kestää omien rajojensa mukaan. Samoin hevosen käyttöikää lyhentää huonossa tasapainossa liikkuminen (liiallista rasitusta yhteen kohtaan) ja suurten esteiden hyppääminen (ponnistus voimakkaampi ja alastulon tärähdys rajumpi).



Ratsastuskentän pohjan olisi tärkeä olla mahdollisimman tasalaatuinen. Jos pohja on pehmeä, niin olisi hyvä, että se olisi joka paikasta pehmeä, sillä hevonen sopeutuu erilaisiin pohjiin. Jos pehmessä pohjassa onkin yllättäen kova kohta, niin hevonen ei valmista lihaksistoaan tätä kovaa kohtaa varten ja vamman syntymisen riski kasvaa. Samanlailla kuin ihminen liukkaalla liikkuu varoen, niin myös hevonen suhteuttaa pohjan laatuun askeleensa. Mutta jos pohja vaihtelee: pitävässä kohdassa onkin yhtäkkiä liukaskohta, sattuu helposti vahinkoja.



Estehevosten tyyppivammoista luennoi eläinlääkäri Johanna Penttinen. Tässä kirjoitan omien muistiinpanojeni perusteella aiheesta. Usein nämä ongelmat havaitaan jo lievinä laukanvaihdoissa, tai esteeltä alastulot hevonen suorittaa aina toisessa laukassa. Tietenkin esiintyy myös ontumista ja hyppyhaluttomuutta vaikeimmissa tapauksissa.



Mielenkiintoista oli kuulla, että yleisin estehevosten tyyppivamma englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan on KAVION KANTAOSAN KIPUTILAT, jolle kaikki puoliveriset hevoset ovat alttiita. Näihin kuuluvat mm. sädeluun oireet, mutta myös syvän koukistajan vammat kavion sisällä. Oireet näkyvät usein epämääräisenä etusten kompurointina, kunnon ontumisena tai satunnaisena toisen etusen alta karkaamisena. Vaikkakin hevonen usein oireilee toista etujalkaansa, niin kyseessä on molempia etujalkoja vaivaava vamma. Kengityksen merkitys on erittäin suuri tällaisen vaivan hoidossa. Valitettavaa on, ettei Suomessa ole laitteistoa, jolla voidaan selvittää kavion sisäisiä syvän koukistajan vammoja. Olisi mielenkiintoista kuulla monenko hevonen on potenut tämäntyyppisiä vaivoja!

(Lisäksi kavioruston luutumasta eläinlääkäri mainitsi, että sitä on havaittu tapahtuvan enemmän tai vähemmän kaikilla hevosilla iän karttuessa.)

Seuraavaksi yleisin vammatyyppi on PATTIVAIVAT. Ne ovat erittäin yleisiä kaikilla hevostyypeillä. Niveltulehdus pattinivelissä johtaa hoitamattomana kinnerpattiin, eli nivelrikkoon pattialueella. Kaikkia pattivaivoja ei välttämättä voi todentaa millään, sillä nivelruston alaisen luun kiputila ei näy muuten kuin hevosen oireista. Oireet ovat vaihtelevia: ontuminen tai liikkeen epäpuhtaus, askeleen lyheneminen, haluttomuus hypätä, ristiselän kiputilat. Pattihevosten tulee liikkua mahdollisimman säännöllisesti, ja niillä voidaan/tulee käyttää lääkinnällisiä hoitoja. Kengityksen merkitys on myös erittäin suuri pattivaivojen hoidossa.

Kolmas ongelmakohta estehevosilla on KAVIONIVELvaivat, joihin altistaa iskut ja kiertoliikkeet.

HANKOSITEEN YLÄKIINNITYSKOHDAN VENÄHDYKSET näkyvät usein ulkojalan ontumisena ja nämä vaivat saattavat vertyä liikkumisen aikana.

Hevosen SELÄN ongelmia ilmetessä tulisi aina ensin poissulkea jalkavaivojen olemassa olo. Selkäongelmat esiintyvät mm. selän kosketusarkuutena, satuloinnin ja/tai selkäännousun aikaisena kipuiluna. Erityisen usein selän kipeytymisen syy löytyy hevosen takajaloissa sijaitsevasta vammasta. Myös epäsopiva satula lienee hyvin usein syynä selän kipuiluun.

Muita yleisiä ongelmia estehevosilla on vuohisnivelongelmat, takapolvien erilaiset vaivat, ruununivelen vammat, lautasten suurten lihasten ongelmat ja muut jännevammat.



Tätä kirjoitusta voi kommentoida.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käytännön haasteita vol. 2: ryntäilevä, ohjiin painava hevonen

Olen kohdannut usein hevosia, joiden ongelmana on ohjiin painaminen, kiirehtiminen, ryntääminen ja hätäileminen. Hevoselta ei puutu eteenpäin pyrkimystä, mutta rentous ja tasapaino ovat puutteellisia. 
Ratsastaja joutuu pitelemään hevostaan, jotta hevonen saadaan hallittua. Usein tilanne on se, että hevoselle hankitaan kovempia ja kovempia kuolaimia, jotka aiheuttavat ohjasotteiden rajuudesta riippuen enemmän tai vähemmän kipua hevoselle. Tilanne on kaukana ratsastuksen ihanteista.
Ryntäävä hevonen on jatkuvassa jännittyneisyyden tilassa, joka ei ole hevosen terveyden kannalta suotuisa tilanne, vaikka hevonen voimakeinoja käyttäen saataisiin hallittuakin. Ryntäävän hevosen lihaksisto ei toimi rentona eikä tuolloin hevonen saa kehostaan irti sitä mitä rentona ollessaan saisi. 
Stressi aiheuttaa henkisten ongelmien lisäksi lopulta myös fyysisiä vaivoja mm. mahahaavaa ja ryntäilyn tuloksena syntyvät myös jalkojen vammat kuten jännevammat ja nivelvaivat, kun jännittynyt hevonen ei kuunte…

Istunta ja apujen käyttö teoriaa esteille (George Morris kurssilta)

Istunta:
• Keskieurooppalainen ja Morriksen opettama amerikkalainen tyyli poikkeavat istunnan kannalta: Euroopassa käytetään paljon satulassa istumista (= istumista liikkeen takana) ja Morriksen tyyli perustuu istuntaan liikkeen mukana. Nykypäivänä myös useat eurooppalaiset ratsastajat käyttävät kevyempää istumistyyliä.
• Morriksen tyylissä istuntaa käytetään liikkeen mukana, hyvin harvoin ja harkitusti liikkeen takana. Koskaan ei ratsasteta liikkeen edessä.
• Istunta liikkeen mukana antaa hevoselle vapauden käyttää selkäänsä pyöreämpänä hypyissä.
• Morris painotti, että hevosen selkä on hyvin herkkä, ja ratsastaja ei saa huonolla kehonhallinnallaan tömähdellä hevosen selkään. Hyvä esimerkki on ratsastajan tömähtäminen satulaan pidätteen aikana, tällöin ratsastajan istunta jäykistää hevosen selän.
Morris suosii istuntaa liikkeen mukanaLiikkeen mukana istunta 
= jatkuva etunoja, jonka kulma riippuu askellajista ja tarpeesta.
Tällöin ei istuta pakaroiden päällä, lonkkakulma on suljettu…

Hevosen hyvinvointi ja tunteet kouluttamisen näkökulmasta tarkasteltuna

Tämä kirjoitus on syntynyt käyttäytymiseen perehtyneen eläinlääkäri Tuulia Applebyn luennon inspiroimana. Luentoa seurasi etänä yli 350 kuuntelijaa.  Luento järjestettiin 2.6.2020.
Luennolla käsitellyt taustakysymykset: Mikä saa eläimen käyttäytymään tietyllä tavalla?
Mitä eläimen aivoissa tapahtuu eri tunnetiloissa? Tietoja eläinlääkäri Tuulia ApplebystaSveitsissa opiskellut eläinlääkäriksiEnglannissa jatkokoulutus käyttäytymiseen liittyenSomerolla oma praktiikka: Linkki AB-klinikalle3-4 vuotinen kliininen käyttäytymistiede: käytösongelmien ratkaisu Mitä luennolla käsiteltiin Fyysinen ja psyykkinen tasapaino ja epätasapaino
Fyysinen ja mentaalinen tasapaino, eli homeostaasi, on terveen elimistön tila.   Tilanne, jossa keho ja mieli eivät ole tasapainossa on elimistön stressitila. Homeostaasin toimiessa elimistö palautuu takaisin tasapainoon. Pitkäaikaisessa stressitilassa elimistö ei palaudu tasapainotilaan.
Tunteet
Miten tunteet vaikuttavat käytökseen?Hevosilla (kuten muilla eläimillä…