1.5.2009

George H. Morriksen kurssilla oppia saamassa

Täytyy vain todeta, että Morris on todella vaikuttava valmentaja. Hänen näkemys ja kokemus on jotain sellaista luokkaa, mitä voi vain hurjimmissa haaveissa toivoa jonain päivänä olevan itsellään. Hänellä on palo opettaa ratsastajia. Tälläkin kurssilla Morris oli sairaana, mutta silti tuli vielä valmentamaan viimeisenä päivänä. Hän piti todella vakuuttavan viimeisen päivän sairaanakin.

Jokainen klinikan tunti pidettiin samalla kaavalla:
1. Verryttely, jossa tasonmukaisia tehtäviä, joiden tarkoitus oli saada hevonen liikkumaan joustavasti ja rennosti.
- hevoset eivät saa kiirehtiä vaan liikkuvat rauhallisessa tahdissa pohkeen edessä.
- käyntiä, ravia: kevyttä ravia, harjoitusravia, laukkaa: harjoituslaukkaa, "estelaukkaa", siirtymiä, suunnanmuutoksia, pohkeenväistöä, avotaivutusta, sulkutaivutuksia, vastalaukkaa, laukanvaihtoja, ympyrän pienentämistä.
- ratsastajan tulee istua antaen hevosen selälle vapauden toimia. Hevosta ei saa ratsastaa kuolainen alle! Hevosen joustavuutta ja pehmeyttä haetaan verryttelystä asti.
- apujen käyttö ei saa olla rajua, vaan aina tulee odottaa hevosta.
- ratsastuksesta tehdään yksinkertaista! Pohje tarkoittaa eteen ja käsi jarruttaa. Istunta seuraa hevosta
2. Demonstraatio:
- Morris ratsasti ja esitti mitä halutaan. Mahtava seurata hänen työskentelyään. Hän kehoitti kopioimaan tapaansa tehdä asioita.
3. Esteharjoitukset:
- Valtava määrä erilaisia harjoitteita.

Tämän vuoden klinikka painottui jälleen yksityiskohtiin. Hän puhui loppupuheessaan, että ratsastus on kuin palapeli, joka koostuu monesta monesta yksityiskohdasta, joita tulee hioa ja harjoitella. Valmentajalla tulee olla silmää korjata suoritus. Juuri tätä silmää joutuu jokainen valmentaja ja opettaja harjaannuttamaan vuosia ja vuosia. Klinikalla näkee loistavaa opetusta ja Morris opettaa meitä opettajia ja valmentajia opettamaan.

Opetuksessa Morris keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Hänen työskentelyään on todella hienoa seurata, koska se on johdonmukaista. Hän suunnittelee harjoitukset, joihin ratsastajien taitotaso riittää, mutta on riittävän haastava kehittämään heitä ja viemään ratsukkoa eteenpäin. Ratsukot työskentelevät hetkittäin mukavuusalueen ulkopuolella. Mutta sen verran ettei tilanne mene överiksi, vaan ratsastajat ja hevoset saavat itsevarmuutta lisää suorittaessaan tehtäviä.

Tämä vuoden yksityiskohdista kaksi aihetta nousi yli muiden:
1. Ratsastajan KÄSI:
-Oikeaoppinen asento: opettajat EIVÄT saa opettaa ratsastajaa painamaan kättään alas
-Käden käyttö: kun käden asento on oikea, sen jälkeen opetetaan käyttö: pidäte ja puolipidäte.

2. Ratsastajan KATSE:
-Tien ratsastus
-Ratsastajan silmän harjaannuttaminen, rento lähestyminen esteelle, ponnistuspaikan löytäminen. Tulee harjoitella ponnistusta eri paikoista, ei aina ratsukon mukavuusalueella.
Tässä hieman alustavasti, treeneissä tulette kuulemaan lisää =)