6.5.2008

George Morris Ypäjällä 28.4.-1.5.2008

Olin seuraamassa George Morriksen klinikkaa Ypäjällä 29.4.-1.5.2008. Olimme kurssilla ystävieni Anna Kilpeläisen, Anne-Mari Karjalaisen ja Riikka Lambergin kanssa.

Kyseessä oli toinen Morriksen klinikka, jota olin seuraamassa. George Morris on todellinen ammattilainen estevalmentajana ja opettajana. Klinikka oli suunnattu opettajille ja valmentajille, ja klinikalla käytiin käytännössä läpi asiat, jotka löytyvät Morriksen esteratsastuskirjallisuudesta. Tämä toinen klinikka tarkensi ja kertasi oikein hyvin viime vuoden klinikan teoria-asioita. On erittäin hyödyllistä nähdä todellinen alan ammattilainen työssään. Hänen systeeminsä on yksinkertainen ja helposti kopioitavissa. Kaikki vähänkin esteratsastusta seuranneet henkilöt tietävät, että hänen systeeminsä on todistetusti toimiva: useita olympiamitalisteja on ollut Morriksen valmennettavana. Omassa opetuksessani hyödynnän omien kykyjeni mukaan Morriksen oppeja ja minun on erittäin helppo hyväksyä hänen käyttämänsä periaatteet.

Morris vaatii ratsastajilta paljon, jotta ratsastus on mahdollisimman hevosystävällistä ja hevoset saadaan toimimaan yhteistyössä ratsastajansa kanssa. Morris hyödyntää systeemissään klassisen ratsastuksen periaatteita. Hän opettaa ratsastajat käyttämään myös esteiden välillä liikkeen mukana olevaa istuntaa, joka antaa hevosen selälle mahdollisimman suuren vapauden liikkua. Tämä eroaa keskieurooppalaisesta tyylistä, jossa istutaan tiiviimmin satulassa esteiden välillä.

Ensimmäisenä ja toisena päivänä erityisen tarkka Morris oli käden toiminnasta, jonka tulee olla joustava ja pehmeä hevosen suuhun nähden. Ratsastajan käden tulee olla kannettuna hevosen sään yläpuolella, kättä ei saa painaa alas missään tilanteessa. Hän mainitsi kaksi tekijää, jotka pilaavat hevosen suun: käsien painaminen alas ja käsien siirto taaksepäin. Mikäli hevonen vastustaa kuolainta, tulee ratsastajan sulkea nyrkit ohjien ympärille ja myödätä välittömästi, kun hevonen lopettaa vastustamisen. Tällainen käden käyttö toimii ainoastaan oikean mittaisilla ohjilla. Mikäli hevonen nostaa päätään ylös tulee ratsastajan myös kohottaa käsiänsä. Hän puhui myös käsiratsastajista, eli ratsastajista, jotka yrittävät koko ajan kontrolloida tapahtumia käsillään. Lisäksi hän mainitsi, ettei ratsastaja saa olla liian kiinnostunut pidättämisestä, vaan tulee olla paljon kiinnostuneempi kädellä myötäämisestä. Eli käden käytön tulee olla nopeaa, mutta pehmeää. Morris painotti, että opettajien tulee opettaa oppilaitaan kantamaan kädet. "On paha virhe, jos oppilaille opetetaan käden alas painamista."
Perusasioita ratsastajan kädestä ja ohjan käytöstä:
- Käsiin ei saa katsoa
- Käsien paikka on sään ylä- ja etupuolella. Nyrkit pidetään vierekkäin.
- Kyynärpäästä suora linja hevosen suuhun, kyynärpää on joustava
- Ranne suorana
- Peukalot sulkevat ohjat käteen
- Nyrkit suljettuna, ei kuitenkaan puristeta, peukalot ovat hieman sisäänpäin.
- Kädet joustavat hevosen suun ja kaulan liikeiden mukana.
- Pidäte: nyrkit puristetaan ohjien ympärille. Ja rentoutetaan välittömästi, kun hevonen reagoi.
- Ohjaaminen: hyödynnetään epäsuoraa ja avaavaa (suoraa ohjasotetta) ohjasotetta.
Hän otti hyvin painokkaasti kantaa nykyajan muoti-ilmiöön: kaulan ylitaivuttamiseen ja kuolaimen takana ratsastamiseen. Hän painotti, että hevosen niskan tulee olla korkein kohta ja koko hevosta tulee jumpata, ei pelkkää kaulaa.
- Sahaaminen on kiellettyä ja hevosen päätä ei saa vetää alas.