8.10.2017

Peilaus ratsastuksessa ja hevosten kanssa

Kirjoitin juuri Turhia pohdintoja blogiini tekstin peilaamisesta. Millaisena peilinä toimin muille?
Peilaamisella tarkoitan kuinka toimimme toinen toisillemme peilinä.

Tämä oivallus kirvoittaa pohtimaan tätä asiaa useasta eri näkökulmasta, pohdin tässä blogissa nyt tätä asiaa hevosnäkökulmasta, joka nousi tietoisuuteeni.

Jokainen hevonen toimii meille peilinä. Ja me peilaamme hevoselle omaa sisäistä maailmaamme.

Pohdin nyt ratsastajan suhdetta hevoseen.

Sisäisen eheyden peili, yhteistyöratsastus

Sisäisesti vahva, eheä ratsastaja voi kohdata jokaisen hevosen lempeydellä, myötätunnolla, herkkyydellä, jolloin hänellä on mahdollisuus vähintään perustaidot hallitessaan kuunnella hevosen fyysisiä ja henkisiä rajoitteita.
Kokenut eheä ratsastaja kehittää hevosta taidollisesti pitemmälle ja pitemmälle menettämättä keskinäistä luottamuksen ilmapiiriä.
Mitä upeaa yhteistyötä ja yhteyttä voimmekaan kokea tällöin hevosen kanssa suorituksen osaamistasosta riippumatta!
Tällaisen ratsastuksen katsominen tuntuu todella hyvältä ihan syvällä sisällämme. Sisäisesti eheä ratsastaja nauttii sen hetkisestä tilanteesta ja kokee sen riittävän. Tämä ei kuitenkaan estä kehittymistä taidollisesti, koska itse tekeminen on nautinto ja sen seurauksena molemminpuoleinen taito kehittyy.

Ulkoisen vahvuuden peili, egoratsastus

Ulkoisesti vahva, suorittaja, joka on kuitenkin sisäisesti jollakin tasolla rikkinäinen. Tällöin peilaamme hevosestamme näkyväksi kuoremme tarpeen tulla hyväksytyksi toisten silmissä, koemme tarvitsevamme menestystä, jotta voimme olla onnellisimpia. Pelkäämme muiden arvioivan meidän tekemisiämme. Tämän takia yritämme olla ulkoisesti vahvoja ja näyttää tämä muille oman taituruutemme, saavuttaaksemme kunnioituksen, menestyksen tai mikä nyt kuorellamme onkaan arvonsa mittarina.

Tämä liiallinen yrittäminen ja tarve saada ulkopuolista hyväksyntää tekee meidät tunnottomiksi, kykenemättömiksi aistia hevosen herkkää viestintää meille. Joudumme tilanteeseen, jossa hevosen on pakko puolustautua meitä vastaan, vastustella pyyntöjämme, sulkeutua tai käyttäytyä vaikeasti. Itse olen nimennyt tämän egoratsastukseksi. Joudumme taisteluasetelmaan hevosemme kanssa, molempien on pakko olla kovia kuorestaan. Kuorella tarkoitan kehoa, ajatuksia, tunteita.

Jokainen valitsee

Molemmat puolet ovat läsnä jokaisessa meissä koko ajan. Ja teemme jatkuvasti valinnan kumpaan samaistumme, se on valinta. Usein se on yhteinen valinta, kollektiivinen mielemme ohjaa meitä tekemään tämän valinnan.

Ikuinen kierre

Jos valinta on samaistuminen ulkoiseen vahvuuteen: Tämä tavoittelun kierre ei kuitenkaan vahvista meitä sisältä päin ja alitajuntaisesti tiedämme koko ajan tämän totuuden. Tiedämme, ettei tämä vie meitä kohti sisäistä vahvuutta, kohti sisäistä eheyttä. Hevosen pakottaminen suorituksiin, joihin se ei ole vielä valmis henkisesti tai fyyisesti, oman suorittamisen tuskan ja tarpeen vuoksi, saa meidät voimaan huonosti. Tiedämme syvällä sisällämme, ettei asioiden kuulu mennä näin. Kuoremme saattaa toki vahvastikin väittää ihan muuta.

Kuvittelemme, että jotain parempaa on tiedossa, kun harjoittelen kovemmin ja kovemmin. Kuvittelen että kun kärsimme, niin saavutamme jotakin mikä saa elämän tuntumaan paremmalta kuin nyt.

Tarpeeksi pitkään tätä jatkaessa, usein usean hevosen jälkeen, tulemme lopulta pisteeseen, jossa havaitsemme kaiken kiertävän kehää. Kun olemme saavuttaneet kuvitellun tavoitteen, haluamme hetken kuluttua jotakin lisää, koska odotamme, että saavuttamalla tämän, elämä muuttuu paremmaksi. Koemme, että tarvitsemme jotain, että voisimme paremmin kuin nyt. Tämä kierre, vuoristorata on merkki siitä, että olemme keskittyneet ulkoisen vahvistamiseen sisäisen sijaista.

Miten hevosten hyvinvointi liittyy tähän?

Minulla on tällainen hullu kuvitelma, että vaikka tietäisimme kaikki maailman hevosystävällisimmät tavat kouluttaa ja ratsastaa hevosia, se ei riitä hevosten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Osa hyväsydämisistä ja sisäisesti eheistä ihmisistä muuttavat heti omat toimintatapansa oppiessaan uudet menetelmät. Mutta kaikki eivät ole eheitä sisältään jolloin menetelmät valikoituvat tämän mukaisesti. Näen kanssakulkijoiden eheytymisen tukemisen olevan meidän kaikkien hevosystävällisten ihmisten tärkeä tehtävä. Tuomitseminen ja arvosteleminen eivät eheytä, se saa myös arvostelijan oman mielentilan laskemaan ja heikentää sisäistä rauhantunnetta, jolloin sisäisen tiedon kuuleminen ei onnistu. Tämä on vaikeaa: nähdä lempein silmin sekä hevosia että ihmisiä kohtaan suunnattu huono käyttäytyminen eheytymisen tarpeena. Auta toisia eheytymään parhaan kykysi mukaan.


Riität juuri tuollaisena

Olisi tärkeää oivaltaa, että kukaan ei tarvitse menestystä tai hienoja suorituksia, jotta kaikki on hyvin. Menestys ja onnistuneet suoritukset tuovat toki hetkellisen onnellisuuden piikin, mutta käsitykseni mukaan voimme elää jatkuvassa ilossa ja rauhan tunteessa, kun löydämme sisäisen eheyden. Tällöin ymmärrämme, että me olemme kaikki täydellisen upeita sisältämme riippumatta taidoistamme, kehon rakenteesta, muodoista. Me jokainen olemme täydellisiä, riippumatta siitä miten hyvin suoritat ja mitä suoritat! Samaistuessamme kuoreen koemme aina puutetta jostakin, hetkellisiä piikkejä puutteen helpottamisesta, muttei jatkuvaa rauhan tunnetta.

Hevoset auttajina

Hevoset ovat mahtavia peilejä meille. Hevoset voivat nopeuttaa omaa sisäisen eheytymisen prosessiamme, joiden avulla opimme havaitsemaan kumpaa vahvuutta, sisäistä vai ulkoista, kehitämme itsessämme. Kannustan jokaista hevosihmistä hyödyntämään tätä uskomattoman upeaa eläintä oman sisäisen kasvun avustajana.

Sisäinen eheytyminen ja vahvuus saa meidät välittämään ympärillemme hyvää oloa ja iloa. Toki ilo ja rauha ovat luonnollinen tila sisäisesti eheällä ihmisellä, siihen ei tarvita ulkoisia tekijöitä.

Ihanaa päivää sinulle lukija <3 p="">

6.10.2017

Linkki Mintin uuteen blogiin

Vuodesta 2011 asti olen ollut hyvin kiinnostunut esoteerisestä, henkisestä puolesta. Olen siihen perehtynyt kaikessa hiljaisuudessa valtavan sisäisen motivaation ohjaamana.

Tiesin jo kauan ennen tänne Saksaan tuloa, että haluan kirjoittaa tarinoitani ja kokemuksiani muillekin luettavaksi. Kirjoittaminen on minulle tapa oivaltaa asioita syvemmin.

Puran uudessa blogissani omaa tarinaani, omia oivalluksiani, joita tämä polku on tuonut vastaan. Joihinkin tarinoihin liittyy myös hevosia, koska niillä on ollut niin suuri merkitys elämässäni. 

Täytyy sanoa, että olen pelännyt kovasti tuoda tätä puolta itsestäni esiin ja tarvitsin tämän etäisyyden, jotta pystyin tulemaan viimein henkisyyskaapista ulos. Jotenkin en osannut yhdistää omaa asiantuntijarooliani ja tätä henkistä puolta toisiinsa, vaikkakin kumpikaan ei poissulje toistaan. 

Henkisyys tuo mukaan arvomaailman, joka johtaa lempeyteen jokaista kohtaan, myös niitä kohtaan jotka tekevät ns. väärin tai arvojenvastaisesti. Se tuo minulle sallivuuden, aiempien uskomusten kyseenalaistamisen, syvemmän merkityksen ja mielenrauhan etsimisen. Asiantuntijaroolin ja tieteen tuomien työkalujen kautta osaan valita työkalut, jotka tukevat arvomaailmaa, jonka henkisyyden kautta olen löytänyt.



Toki tämänkin blogin viimeisiä kirjoituksia sävyttää esoteerinen oppipolkuni ja kuka yhtään on noihin aiheisiin perehtynyt, niin pystyy sen havaitsemaan. 

Toivotan sinut sydämellisesti tervetulleeksi lukemaan uutta blogiani



19.9.2017

Uudet tuulet Mintin elämässä

Kiitokset kaikille teille, jotka olette seuranneet blogiani vuosien aikana.

Haluan kiittää kaikkia teitä upeita ihmisiä, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä vuosien varrella.

Kiitän siitä suuresta luottamuksesta, jonka olette minulle antaneet, kun olette kuunnelleet osa pitkän pitkän ajan ja osa pienen hetken ideoita ja ajatuksia hevosten kanssa toimimisesta, jotka olen jakanut teidän kanssa. Toivon, että hevoset ja niiden kanssa toimiminen antavat valoa elämäänne ja lämpöä sydämiinne. Toivon, että seuraatte oman sisäisen viisauden johdatusta hevosten kanssa.

Useiden vuosien ajan toimintani kumpusi syvästä sisäisestä palosta auttaa meitä kaikkia ymmärtämään hevosia paremmin ja toimimaan hevosystävällisin keinoin. Tämä kaikki johti valtavan hienoihin tapahtumiin ja todella hienoihin kohtaamisiin eri asiantuntijoiden ja huippuosaajien kanssa. Kiitokset useille eri tahoille: Anna Kilpeläiselle, Toiskan porukalle, Teealle, Keijolle väheksymättä niitä joiden nimiä en mainitse. Kiitokset Tuire Kaimio ja Minna Tallberg.  Näistä tapahtumista olen erittäin kiitollinen.

Muistelen suurella lämmöllä syviä kohtaamisia useiden ihmisten kanssa hevosten auttaessa meitä pääsemään yhä syvemmälle tasolle kommunikoinnissamme.

Viimeisten vuosien aikana sisäinen palo alkoi hiipumaan pikku hiljaa, teknisten koulutus- ja ratsastussuoritteiden sijasta minua alkoi kiinnostamaan henkinen ulottuvuus. Nämä asiat tulivat minua vastaan useista suunnista mm. ammatillisia opettajaopintoja tehdessä perehdyin mielenkiintoisiin motivaatioasioihin. Yhdistettynä motivaatioasiat innostukseni henkisiä opetuksia kohtaan sai minut pohtimaan syvällisellä tasolla, mitkä asiat todella ohjaavat meitä päämääriimme myös ratsastuksessa ja hevosten kanssa toimimisessa.

Tässä kohdassa haluaisin nostaa esiin psykologisen turvantunteen, hyvätahtoisuuden ja lempeyden ilmapiirin, jota voimme levittää ympärillemme olemuksellamme ja teoillamme. Toivoisin, että "ns. pahat" teot toisia kohtaan, ovatpa ne hevosiin tai ihmisiin kohdistuneita, nähdään yksilön tai koko yhteisön hätähuutona: "Me tarvitsemme rauhaa, rakkautta ja lempeyttä." Ollaan armollisia itseämme ja toisiamme kohtaan. Yrittäessämme tehdä vaikutusta ulkopuolella oleviin hahmoihin, joiden hyväksyntää kaipaamme, se saa ihmisen tekemään mitä hullumpia tekoja. Turvantunteesta käsin uskallamme kuunnella itseämme ja sitä hyvyyttä, joka meissä jokaisessa on. Tuomitsemattomuuden ilmapiirissä uskallamme olla oppimisen polulla juuri siinä kohdassa, missä nyt olemme ja kehittyä taidoissamme itsellemme juuri sillä oikealla tavalla.

Kuten aiemmin jo mainitsin viimeisten vuosien aikana olen kulkenut henkistä polkua, joka inspiroi minua voimakkaasti. Sisäisen maailman ja itselleni uudenlaisen ei-dualistisen ajattelutavan tutkimisesta on tullut minulle uusi inspiraation lähde. Näiden asioiden pariin tulen palaamaan uudessa blogissani, mutten sotke niitä enempää tähän blogiin. Lisään linkin jossain vaiheessa, kun aika on kypsä.

Noin kuusi vuotta sitten tapahtui ihmeellisiä tapahtumia elämässäni, jotka johdattivat minut erikoisten vaiheiden kautta lopulta tähän pisteeseen. Ja viime vuosien aikana minulle syntyi tunne, että nyt on uuden oppimisen ja vetäytymisen aika. Elämä järjestyi uudella tavalla tämän kevään ja kesän aikana aivan kuin itsestään antaen mahdollisuuden päästä käsiksi uuteen sisäiseen intohimooni. Muutimme Saksaan Alppien lähelle upeisiin maisemiin perheeni kanssa.

Kiitokset teille rakkaat ystäväni. Kuulen erittäin mielelläni teidän tarinoitanne ja kuulumisianne. Minulle voi laittaa viestejä, nykyään en ole enää kiireinen, vaan minulla on aikaa kommunikoida. Teen sen mielelläni.

Namaste.

Yritykseni toiminta päättyi kesäkuun lopussa 2017.

28.1.2017

Tiede vai myytti? Kumpi on toiminnan taustalla hevosten kanssa?

Suosittelen erittäin lämpimästi hevosihmisille arvostetun suomalaisen tutkijan Helena Telkänrannan kirjoja:
Millaista on olla eläin? 2016 Linkki kuvaukseen
Eläin ja Ihminen, 2016

Kirjoja myy kirjakaupat


Katso tästä linkistä kuka on Helena Telkänranta

Haluan nostaa erityistarkasteluun kirjasta Eläin ja Ihminen s. 100-102 löytyvän kappaleen: "Mitä "nokkimisjärjestys" todellisuudessa on? Tämä aihe on mielestäni tärkeä hevosten ja muidenkin eläinten kanssa tekemisissä oleville ihmisille eläinten hyvinvoinnin vuoksi.

Melko usein vastaani on tullut, että hevosen käyttäytymistä tulkitaan hierarkian tai johtajuuden kautta. Näille tulkinnoille ei löydy oman tämänhetkisen tietämykseni mukaan tieteellisesti todistettua pohjaa. Jos ihminen perustaa oman toimintansa tämän myyttisen uskomuksen varaan, se johtaa hevosten kannalta haastaviin tilanteisiin, jotka ovat hevosen suorituskyvyn ja turvallisuuden kannalta heikentäviä tekijöitä. Ihmisen toiminnan vuoksi hevosella on kohonnut tarve paeta, puolustautua tai vetäytyä sulkeutuneisuuden tilaan.

Haluan nostaa arvojärjestys/hierarkia/johtajuus aiheesta Telkänrannan esilletuomia asioita omin sanoin pohdiskellen:


Eläinten arvojärjestys on lähinnä joukko erilaisia toimintamalleja tai -tapoja, joiden avulla resurssit saadaan jaettua ilman kilpailua ja stressiä.

Eläimet siis luontaisesti elävät niin sopuisasti ja stressittömästi kuin mahdollista niissä olosuhteissa, jotka niillä on. Eläimet eivät tarkoituksenmukaisesti halua aiheuttaa taisteluita ja ristiriitoja keskenään.
Telkänranta mainitseekin, että eläinmaailmassa on hyvin vähän eläinlajeja, joiden yksilöt luonnossa aiheuttaisivat toisilleen kipua. Ainoastaan urokset paritteluvalmiin naaraan seurassa taistelevat näin. Muutamat paviaanilajit ovat tuosta säännöstä poikkeus ja saattavat vahingoittaa lajitovereitaan.

Me ihmiset elämme hierarkisessa yhteiskunnassa, ja tämän vuoksi teemme helposti virheellisen tulkinnan kaikkien eläinlajien olevan myös hierarkisia. Eläinten arvojärjestys on kuitenkin monivivahteinen ilmiö, jossa johtajat eivät määrää muita tekemään mitään. Johtajat toimivat itse ja muut seuraavat mukana, koska ovat oppineet näin toimimalla koituvan jotain hyödyllistä kaikille. 

Meillä ihmisillä saattaa olla myytti omasta hierarkisesta ajattelutavasta johtuen, että eläimelle on "osoitettava olevansa pomo". Tästä johtuen ihminen voi suhtautua eläimen käyttäytymiseen valtataisteluna.
Tämä johtaa eläimen kannalta ristiriitaisiin ja vaikeisiin tilanteisiin, koska tulkitsemme käyttäytymistä tämän hierarkisen oletuksen kautta. Tämä myytti johtaa usein käyttämään käsittelyssä ja koulutuksessa eläimen kannalta ajateltuna rankaisuja. Ihminen uskoo toimivansa oikein komentamalla hevosta, koska tulkitsee ihmismäisen ajatusmallin (johtajuus/hierarkia) kautta hevosen käyttäytymistä.
Eläin kyllä oppii tässäkin tapauksessa -lopulta, millaisella käyttäytymisellä ihmisen saa rauhoittumaan ja käyttäytymään kannattavammin eläimen kannalta. 
Eläin toki oppisi paljon nopeammin ja stressittömämmin, jos sitä koulutettaisiin oikein ajoitettujen palkintojen avulla oppimisen kannalta edullisessa mielentilassa.

Eläinten yhteistyö on itseorganisoituvaa, ja lähes riippumatonta johtajuudesta.

Johtajat eläinlaumoissa ovat aktiivisessa roolissa riitojen rauhanomaisessa selvittelyssä. Johtajat etsivät resursseja koko laumalle, kuten juomavettä.
Yksilöiden arvojärjestys tulee esille tilanteissa, joissa eläimet kokevat puutetta. Esim. ruoka tai mikä tahansa resurssi, josta ei riitä kaikille.

Mikään eläin ei tee yhteistyötä siten, että yksi yksilö määräisi muut tekemään jotain

Tähän haluan nostaa kysymyksen ratsastuksen hevosen ja ihmisen välisestä yhteistyöstä. 
Osaako ihminen kuunnella hevosen viestit ja muokkaa tilannetta molemmille suotuisaan suuntaan jatkuvasti palkiten omaan päämääräänsän nähden oikeasuuntaisesta toiminnasta, jolloin halutusta toiminnasta tulee kannattavaa myös hevoselle?
Vai onko ihminen se joka kertoo mitä tehdään, ja hevonen pakotetaan tekemään ihmisen määräämät asiat ihmisen mielestä oikeassa aikataulussa ja järjestyksessä?

Mintin oma polku on kulkenut virheiden kautta

Näitä asioita on kyllä mielenkiintoista pohdiskella ja tarkkailen omia toimintamallejani koko ajan. Tämäkin kirjoitus on osa omaa oppimisprosessia. Oppimispolkuani on johtanut yksi perusteema: virheet.
Viimeisin itse havaitsemani virhe on ollut virheiden välttely, sen seurauksena innostukseni hiipuminen. =) Kun koittaa tehdä luonnottoman virheetöntä tulosta, ainakaan minä en saa mitään aikaiseksi, joten päätin lopettaa virheiden välttelyn. Sen seurauksena kirjoitan mm. kirjoitusvirheitä sisältäviä blogikirjoituksia. =)

Muutos on mahdollista

Itse olen perustanut omat toimintamallini aikoinaan usean eri ei-tieteellä todistettujen uskomusten pohjalle ja olen toiminut hevosia kohtaan väärin nykytietämykseni ja arvojeni mukaan. Olen aikoinaan esimerkiksi raipalla lyönyt ja pelotellut hevosia tekemään asioita, koska en osannut toimia muutoin. Lisäksi kuvittelin muiden odottavan minun tekevän tulosta hevosten kanssa ja kun työkalut ovat rajoittuneet, niin ratkaisutkin ovat aika rajoittuneita.
Enpäs osannut kyseenalaistaa omaa toimintaani, enkä osannut katsoa asioita eri näkökulmista. Suorite oli kaikki kaikessa, jonka eteen tehtiin tarvittava. Ei siinä osattu katsoa hevosen oloa. Sairasta, nyt kun ajattelee tarkemmin.
Olen kyllä ollut tollompi kuin nyt, vaikkei tästäkään hetkestä vielä ihan tiedä. Voisin veikata omat heikkouteni tuntien, että olisin varmasti hyökännyt henkilöä vastaan, joka olisi tullut esittämään eriävän mielipiteen toiminnastani, koska minulla oli vahvat uskomukset toimintani taustalla.

Nykyinen toimintani hevosten kanssa onneksi vastaa omaa arvomaailmaani ja nykytietämystäni. Se on muuttunut pitemmän ajan saatossa. Virheiden laatu on huomattavasti vähemmän yhteistyötä haavoittavaa, kuin aiempi toimintani oli. Mutta aiemmat ja nykyiset virheeni ovat minulle monella tavalla rikkaus ja olen elävä esimerkki, että (tyhmempikin) ihminen oppii ja voi muuttaa itseään. 

Nykyään olen toivottavasti jo oppinut, että maailma muuttuu Minttiseni ja pysyhän nykytiedon mukana. Oppia ikä kaikki.

Namaste <3 p="">
PS. Itseironia on yksi hauskimmista huumorin muodoista (mustan huumorin rinnalla), kunhan sen olen itse keksinyt. Ja nämäkin kirjoitukset syntyvät hymy huulilla ja itseäni arvostaen, vaikka hassuja havaintoja  olen itsestäni tässä elämäni aikana tehnyt. En ryve itsesäälissä, vaikka virheitä olen tehnyt, olen antanut ne itselleni anteeksi ja ottanut opikseni. Opetan muille älä tee niin kuin minä olen tehnyt... =D

5.1.2017

Tarkkailuharjoitus hevosihmisille

Tarkkaile tuomitsematta itseäsi ja omaa toimintaasi erilaisissa tilanteissa hevosen kanssa.
Tarkkaile tuomitsematta myös ympäristöäsi. Mitkä ovat yhteiset toimintamallimme?
Sanoita ilmiöitä ja koulutusmenetelmiä, joita käytät ja havainnoit muiden käyttävän hevosten kanssa.

Osaatko sanoittaa tekemisiäsi ja havaintojasi koulutustermeihin? 

Esimerkiksi:

  1. Rapsutatko huomaamattasi aina kutisevasta paikasta, kun hevonen toimii odotustesi mukaisesti? Mitä silloin koulutuksellisesti teet? Käytät luontaisesti positiivista vahvistamista.
  2. Jos pyydät hevosta siirtymään ja lopetat pyynnön, käytät luontaisesti negatiivista vahvistetta.
  3. No entä kun hevonen kuopii käytävällä? Mitä teet? Jos tuossa tilanteessa uhkailet hevosta tavalla tai toisella ja hevonen kokee sen ei-kannattavana, käytät rankaisua (ja tässä termi on tarkemmin vielä positiivinen rankaisu)
  4. Jos hevosesi jännittää jotain kohtaa, menet kohdan lähelle hevosen kanssa. Tällöin koitat totuttaa hevosta. Huomioi, että tämä ei ole hevosten kanssa tehokas menetelmä, jos hevonen on liian jännittynyt. Pakottaminen pelottavaan tilanteeseen väkisin, voi saada hevosen reagoimaan voimakkaasti tai sulkeutumaan.
  5. Jos taas osaat lukea hevosen hienoisia jännittymisen eleitä ja lähestyt tilannetta vaihe vaiheelta pelkokynnyksen alapuolella. Tällöin siedätät hevosta.
  6. Jos huomaat hevosesi kokevan jonkin asian epämiellyttävänä ja annat hevoselle yhtä aikaa namia. Esim satulavyötä kiristettäessä. Tällöin vastaehdollistat.

Haasta jälkeenpäin miten saman tuloksen voisi saada toisellakin koulutustyökalulla. 
Hyvää aivojumppaa meille kaikille!

Hevosen kokemus ratkaisee

Huomioi, että vahviste ja rankaisu on hevosen omia kokemuksia, ei meidän aikeita. 
Vain asia, jonka hevonen itse kokee palkinnoksi on palkinto ja muokkaa käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Jos hevonen ei pidä porkkanasta, taputuksesta tai rapsutuksesta ei se ole palkinto. Jos hevonen kokee läpisimisen leikisi, se on sille palkinto.
Se mitä hevonen vapaana ollessaan tavoittelisi on taatusti sille palkinto.
Toiminnan seuraus voi olla hevoselle myös neutraali, jolloin se on hevoselle yhdentekevää. Tällöin sillä ei ole käytöstä muokkaavaa vaikutusta.

Aivojen nyrjäytys

Positiivinen ja negatiivinen ovat matemaattisia termejä ei tunnetilaa tai seurausta kuvaavia!
Positiivinen = hevosen elinpiiriin lisätään jotakin (epämiellyttävää rankaisussa ja miellyttävää vahvisteessa)
Negatiivinen = hevosen elinpiiristä poistuu jotakin (epämiellyttävää vahvisteessa ja miellyttävää rankaisussa)

Mukavia aivojen nyrjäytyshetkiä kaikille!