19.9.2017

Uudet tuulet Mintin elämässä

Kiitokset kaikille teille, jotka olette seuranneet blogiani vuosien aikana.

Haluan kiittää kaikkia teitä upeita ihmisiä, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä vuosien varrella.

Kiitän siitä suuresta luottamuksesta, jonka olette minulle antaneet, kun olette kuunnelleet osa pitkän pitkän ajan ja osa pienen hetken ideoita ja ajatuksia hevosten kanssa toimimisesta, jotka olen jakanut teidän kanssa. Toivon, että hevoset ja niiden kanssa toimiminen antavat valoa elämäänne ja lämpöä sydämiinne. Toivon, että seuraatte oman sisäisen viisauden johdatusta hevosten kanssa.

Useiden vuosien ajan toimintani kumpusi syvästä sisäisestä palosta auttaa meitä kaikkia ymmärtämään hevosia paremmin ja toimimaan hevosystävällisin keinoin. Tämä kaikki johti valtavan hienoihin tapahtumiin ja todella hienoihin kohtaamisiin eri asiantuntijoiden ja huippuosaajien kanssa. Kiitokset useille eri tahoille: Anna Kilpeläiselle, Toiskan porukalle, Teealle, Keijolle väheksymättä niitä joiden nimiä en mainitse. Kiitokset Tuire Kaimio ja Minna Tallberg.  Näistä tapahtumista olen erittäin kiitollinen.

Muistelen suurella lämmöllä syviä kohtaamisia useiden ihmisten kanssa hevosten auttaessa meitä pääsemään yhä syvemmälle tasolle kommunikoinnissamme.

Viimeisten vuosien aikana sisäinen palo alkoi hiipumaan pikku hiljaa, teknisten koulutus- ja ratsastussuoritteiden sijasta minua alkoi kiinnostamaan henkinen ulottuvuus. Nämä asiat tulivat minua vastaan useista suunnista mm. ammatillisia opettajaopintoja tehdessä perehdyin mielenkiintoisiin motivaatioasioihin. Yhdistettynä motivaatioasiat innostukseni henkisiä opetuksia kohtaan sai minut pohtimaan syvällisellä tasolla, mitkä asiat todella ohjaavat meitä päämääriimme myös ratsastuksessa ja hevosten kanssa toimimisessa.

Tässä kohdassa haluaisin nostaa esiin psykologisen turvantunteen, hyvätahtoisuuden ja lempeyden ilmapiirin, jota voimme levittää ympärillemme olemuksellamme ja teoillamme. Toivoisin, että "ns. pahat" teot toisia kohtaan, ovatpa ne hevosiin tai ihmisiin kohdistuneita, nähdään yksilön tai koko yhteisön hätähuutona: "Me tarvitsemme rauhaa, rakkautta ja lempeyttä." Ollaan armollisia itseämme ja toisiamme kohtaan. Yrittäessämme tehdä vaikutusta ulkopuolella oleviin hahmoihin, joiden hyväksyntää kaipaamme, se saa ihmisen tekemään mitä hullumpia tekoja. Turvantunteesta käsin uskallamme kuunnella itseämme ja sitä hyvyyttä, joka meissä jokaisessa on. Tuomitsemattomuuden ilmapiirissä uskallamme olla oppimisen polulla juuri siinä kohdassa, missä nyt olemme ja kehittyä taidoissamme itsellemme juuri sillä oikealla tavalla.

Kuten aiemmin jo mainitsin viimeisten vuosien aikana olen kulkenut henkistä polkua, joka inspiroi minua voimakkaasti. Sisäisen maailman ja itselleni uudenlaisen ei-dualistisen ajattelutavan tutkimisesta on tullut minulle uusi inspiraation lähde. Näiden asioiden pariin tulen palaamaan uudessa blogissani, mutten sotke niitä enempää tähän blogiin. Lisään linkin jossain vaiheessa, kun aika on kypsä.

Noin kuusi vuotta sitten tapahtui ihmeellisiä tapahtumia elämässäni, jotka johdattivat minut erikoisten vaiheiden kautta lopulta tähän pisteeseen. Ja viime vuosien aikana minulle syntyi tunne, että nyt on uuden oppimisen ja vetäytymisen aika. Elämä järjestyi uudella tavalla tämän kevään ja kesän aikana aivan kuin itsestään antaen mahdollisuuden päästä käsiksi uuteen sisäiseen intohimooni. Muutimme Saksaan Alppien lähelle upeisiin maisemiin perheeni kanssa.

Kiitokset teille rakkaat ystäväni. Kuulen erittäin mielelläni teidän tarinoitanne ja kuulumisianne. Minulle voi laittaa viestejä, nykyään en ole enää kiireinen, vaan minulla on aikaa kommunikoida. Teen sen mielelläni.

Namaste.

Yritykseni toiminta päättyi kesäkuun lopussa 2017.

28.1.2017

Tiede vai myytti? Kumpi on toiminnan taustalla hevosten kanssa?

Suosittelen erittäin lämpimästi hevosihmisille arvostetun suomalaisen tutkijan Helena Telkänrannan kirjoja:
Millaista on olla eläin? 2016 Linkki kuvaukseen
Eläin ja Ihminen, 2016

Kirjoja myy kirjakaupat


Katso tästä linkistä kuka on Helena Telkänranta

Haluan nostaa erityistarkasteluun kirjasta Eläin ja Ihminen s. 100-102 löytyvän kappaleen: "Mitä "nokkimisjärjestys" todellisuudessa on? Tämä aihe on mielestäni tärkeä hevosten ja muidenkin eläinten kanssa tekemisissä oleville ihmisille eläinten hyvinvoinnin vuoksi.

Melko usein vastaani on tullut, että hevosen käyttäytymistä tulkitaan hierarkian tai johtajuuden kautta. Näille tulkinnoille ei löydy oman tämänhetkisen tietämykseni mukaan tieteellisesti todistettua pohjaa. Jos ihminen perustaa oman toimintansa tämän myyttisen uskomuksen varaan, se johtaa hevosten kannalta haastaviin tilanteisiin, jotka ovat hevosen suorituskyvyn ja turvallisuuden kannalta heikentäviä tekijöitä. Ihmisen toiminnan vuoksi hevosella on kohonnut tarve paeta, puolustautua tai vetäytyä sulkeutuneisuuden tilaan.

Haluan nostaa arvojärjestys/hierarkia/johtajuus aiheesta Telkänrannan esilletuomia asioita omin sanoin pohdiskellen:


Eläinten arvojärjestys on lähinnä joukko erilaisia toimintamalleja tai -tapoja, joiden avulla resurssit saadaan jaettua ilman kilpailua ja stressiä.

Eläimet siis luontaisesti elävät niin sopuisasti ja stressittömästi kuin mahdollista niissä olosuhteissa, jotka niillä on. Eläimet eivät tarkoituksenmukaisesti halua aiheuttaa taisteluita ja ristiriitoja keskenään.
Telkänranta mainitseekin, että eläinmaailmassa on hyvin vähän eläinlajeja, joiden yksilöt luonnossa aiheuttaisivat toisilleen kipua. Ainoastaan urokset paritteluvalmiin naaraan seurassa taistelevat näin. Muutamat paviaanilajit ovat tuosta säännöstä poikkeus ja saattavat vahingoittaa lajitovereitaan.

Me ihmiset elämme hierarkisessa yhteiskunnassa, ja tämän vuoksi teemme helposti virheellisen tulkinnan kaikkien eläinlajien olevan myös hierarkisia. Eläinten arvojärjestys on kuitenkin monivivahteinen ilmiö, jossa johtajat eivät määrää muita tekemään mitään. Johtajat toimivat itse ja muut seuraavat mukana, koska ovat oppineet näin toimimalla koituvan jotain hyödyllistä kaikille. 

Meillä ihmisillä saattaa olla myytti omasta hierarkisesta ajattelutavasta johtuen, että eläimelle on "osoitettava olevansa pomo". Tästä johtuen ihminen voi suhtautua eläimen käyttäytymiseen valtataisteluna.
Tämä johtaa eläimen kannalta ristiriitaisiin ja vaikeisiin tilanteisiin, koska tulkitsemme käyttäytymistä tämän hierarkisen oletuksen kautta. Tämä myytti johtaa usein käyttämään käsittelyssä ja koulutuksessa eläimen kannalta ajateltuna rankaisuja. Ihminen uskoo toimivansa oikein komentamalla hevosta, koska tulkitsee ihmismäisen ajatusmallin (johtajuus/hierarkia) kautta hevosen käyttäytymistä.
Eläin kyllä oppii tässäkin tapauksessa -lopulta, millaisella käyttäytymisellä ihmisen saa rauhoittumaan ja käyttäytymään kannattavammin eläimen kannalta. 
Eläin toki oppisi paljon nopeammin ja stressittömämmin, jos sitä koulutettaisiin oikein ajoitettujen palkintojen avulla oppimisen kannalta edullisessa mielentilassa.

Eläinten yhteistyö on itseorganisoituvaa, ja lähes riippumatonta johtajuudesta.

Johtajat eläinlaumoissa ovat aktiivisessa roolissa riitojen rauhanomaisessa selvittelyssä. Johtajat etsivät resursseja koko laumalle, kuten juomavettä.
Yksilöiden arvojärjestys tulee esille tilanteissa, joissa eläimet kokevat puutetta. Esim. ruoka tai mikä tahansa resurssi, josta ei riitä kaikille.

Mikään eläin ei tee yhteistyötä siten, että yksi yksilö määräisi muut tekemään jotain

Tähän haluan nostaa kysymyksen ratsastuksen hevosen ja ihmisen välisestä yhteistyöstä. 
Osaako ihminen kuunnella hevosen viestit ja muokkaa tilannetta molemmille suotuisaan suuntaan jatkuvasti palkiten omaan päämääräänsän nähden oikeasuuntaisesta toiminnasta, jolloin halutusta toiminnasta tulee kannattavaa myös hevoselle?
Vai onko ihminen se joka kertoo mitä tehdään, ja hevonen pakotetaan tekemään ihmisen määräämät asiat ihmisen mielestä oikeassa aikataulussa ja järjestyksessä?

Mintin oma polku on kulkenut virheiden kautta

Näitä asioita on kyllä mielenkiintoista pohdiskella ja tarkkailen omia toimintamallejani koko ajan. Tämäkin kirjoitus on osa omaa oppimisprosessia. Oppimispolkuani on johtanut yksi perusteema: virheet.
Viimeisin itse havaitsemani virhe on ollut virheiden välttely, sen seurauksena innostukseni hiipuminen. =) Kun koittaa tehdä luonnottoman virheetöntä tulosta, ainakaan minä en saa mitään aikaiseksi, joten päätin lopettaa virheiden välttelyn. Sen seurauksena kirjoitan mm. kirjoitusvirheitä sisältäviä blogikirjoituksia. =)

Muutos on mahdollista

Itse olen perustanut omat toimintamallini aikoinaan usean eri ei-tieteellä todistettujen uskomusten pohjalle ja olen toiminut hevosia kohtaan väärin nykytietämykseni ja arvojeni mukaan. Olen aikoinaan esimerkiksi raipalla lyönyt ja pelotellut hevosia tekemään asioita, koska en osannut toimia muutoin. Lisäksi kuvittelin muiden odottavan minun tekevän tulosta hevosten kanssa ja kun työkalut ovat rajoittuneet, niin ratkaisutkin ovat aika rajoittuneita.
Enpäs osannut kyseenalaistaa omaa toimintaani, enkä osannut katsoa asioita eri näkökulmista. Suorite oli kaikki kaikessa, jonka eteen tehtiin tarvittava. Ei siinä osattu katsoa hevosen oloa. Sairasta, nyt kun ajattelee tarkemmin.
Olen kyllä ollut tollompi kuin nyt, vaikkei tästäkään hetkestä vielä ihan tiedä. Voisin veikata omat heikkouteni tuntien, että olisin varmasti hyökännyt henkilöä vastaan, joka olisi tullut esittämään eriävän mielipiteen toiminnastani, koska minulla oli vahvat uskomukset toimintani taustalla.

Nykyinen toimintani hevosten kanssa onneksi vastaa omaa arvomaailmaani ja nykytietämystäni. Se on muuttunut pitemmän ajan saatossa. Virheiden laatu on huomattavasti vähemmän yhteistyötä haavoittavaa, kuin aiempi toimintani oli. Mutta aiemmat ja nykyiset virheeni ovat minulle monella tavalla rikkaus ja olen elävä esimerkki, että (tyhmempikin) ihminen oppii ja voi muuttaa itseään. 

Nykyään olen toivottavasti jo oppinut, että maailma muuttuu Minttiseni ja pysyhän nykytiedon mukana. Oppia ikä kaikki.

Namaste <3 p="">
PS. Itseironia on yksi hauskimmista huumorin muodoista (mustan huumorin rinnalla), kunhan sen olen itse keksinyt. Ja nämäkin kirjoitukset syntyvät hymy huulilla ja itseäni arvostaen, vaikka hassuja havaintoja  olen itsestäni tässä elämäni aikana tehnyt. En ryve itsesäälissä, vaikka virheitä olen tehnyt, olen antanut ne itselleni anteeksi ja ottanut opikseni. Opetan muille älä tee niin kuin minä olen tehnyt... =D

5.1.2017

Tarkkailuharjoitus hevosihmisille

Tarkkaile tuomitsematta itseäsi ja omaa toimintaasi erilaisissa tilanteissa hevosen kanssa.
Tarkkaile tuomitsematta myös ympäristöäsi. Mitkä ovat yhteiset toimintamallimme?
Sanoita ilmiöitä ja koulutusmenetelmiä, joita käytät ja havainnoit muiden käyttävän hevosten kanssa.

Osaatko sanoittaa tekemisiäsi ja havaintojasi koulutustermeihin? 

Esimerkiksi:

  1. Rapsutatko huomaamattasi aina kutisevasta paikasta, kun hevonen toimii odotustesi mukaisesti? Mitä silloin koulutuksellisesti teet? Käytät luontaisesti positiivista vahvistamista.
  2. Jos pyydät hevosta siirtymään ja lopetat pyynnön, käytät luontaisesti negatiivista vahvistetta.
  3. No entä kun hevonen kuopii käytävällä? Mitä teet? Jos tuossa tilanteessa uhkailet hevosta tavalla tai toisella ja hevonen kokee sen ei-kannattavana, käytät rankaisua (ja tässä termi on tarkemmin vielä positiivinen rankaisu)
  4. Jos hevosesi jännittää jotain kohtaa, menet kohdan lähelle hevosen kanssa. Tällöin koitat totuttaa hevosta. Huomioi, että tämä ei ole hevosten kanssa tehokas menetelmä, jos hevonen on liian jännittynyt. Pakottaminen pelottavaan tilanteeseen väkisin, voi saada hevosen reagoimaan voimakkaasti tai sulkeutumaan.
  5. Jos taas osaat lukea hevosen hienoisia jännittymisen eleitä ja lähestyt tilannetta vaihe vaiheelta pelkokynnyksen alapuolella. Tällöin siedätät hevosta.
  6. Jos huomaat hevosesi kokevan jonkin asian epämiellyttävänä ja annat hevoselle yhtä aikaa namia. Esim satulavyötä kiristettäessä. Tällöin vastaehdollistat.

Haasta jälkeenpäin miten saman tuloksen voisi saada toisellakin koulutustyökalulla. 
Hyvää aivojumppaa meille kaikille!

Hevosen kokemus ratkaisee

Huomioi, että vahviste ja rankaisu on hevosen omia kokemuksia, ei meidän aikeita. 
Vain asia, jonka hevonen itse kokee palkinnoksi on palkinto ja muokkaa käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Jos hevonen ei pidä porkkanasta, taputuksesta tai rapsutuksesta ei se ole palkinto. Jos hevonen kokee läpisimisen leikisi, se on sille palkinto.
Se mitä hevonen vapaana ollessaan tavoittelisi on taatusti sille palkinto.
Toiminnan seuraus voi olla hevoselle myös neutraali, jolloin se on hevoselle yhdentekevää. Tällöin sillä ei ole käytöstä muokkaavaa vaikutusta.

Aivojen nyrjäytys

Positiivinen ja negatiivinen ovat matemaattisia termejä ei tunnetilaa tai seurausta kuvaavia!
Positiivinen = hevosen elinpiiriin lisätään jotakin (epämiellyttävää rankaisussa ja miellyttävää vahvisteessa)
Negatiivinen = hevosen elinpiiristä poistuu jotakin (epämiellyttävää vahvisteessa ja miellyttävää rankaisussa)

Mukavia aivojen nyrjäytyshetkiä kaikille!

4.1.2017

Kaverijohtamisen teoriasta vinkkejä ratsastukseen

Palaan uudelleen Heikki Toivasen kirjoittamaan Kaverijohtamisen visuaaliseen innostuskirjaan.


Kirja innoittaa minua pohtimaan miten tätä aihetta voisimme soveltaa ratsastukseen.

Heikki kirjoittaa kaverijohtajuuden periaatteista, jotka minä nyt muokkaan ratsastukseen soveltuviksi.
Ratsukko on tiimi, joka muodostuu hevosen ja ratsastajan lisäksi kaikista siihen vaikuttavista ihmisistä. Mielestäni sekä opettajaa että ratsastajaa, tilanteesta riippuen voidaan kuvata kaverijohtajana.

Kaverijohtamisen periaatteet sovellettuna ratsastuksen avuksi

Se lähtee positiivisesta ihmis- ja hevoskäsityksestä.

  • Ole herkkä hevosten/oppilaiden tunnetiloille ja toimi niiden mukaisesti. 
  • Ole opettajana/ratsastajana aina läsnä ja tavoitettavissa, kuuntele aidosti sekä hevosta että ihmistä.
  • Vain teoilla on merkitystä. 
  • Perustehtävänä on oppivan hevosen/ihmisen johtaminen ja perustaito on saada hevonen/ratsastaja/muut tiimin jäsenet ponnistelemaan kohti yhteistä päämäärää.
  • En voi johtaa muita, jos en osaa johtaa itseäni. En voi johtaa itseäni, jos en tunne itseäni.
  • Rakenna jokaiselle tiimiläiselle oikea paikka ja keskitytään jokaisen vahvuuksiin.
  • Tehtävä on luoda hyvä yhteishenki ja positiivinen ajattelu
  • Kaverijohtajana oleminen on aina esimerkkinä olemista. Mihin kiinnität huomiosi, siihen muutkin kiinnittävät.

Maa, vesi, tuli, tuuli, tyhjyys

Maa -tunne itsesi ja tiimisi - johda itseäsi

Itsensä johtaminen alkaa oppimisesta, kuka minä olen.  
Mitkä ovat minun keskeisimmät tavoitteni ratsastajana/opettajana? 
Mistä minä haaveilen, jos mikään ei olisi esteenä? 
Millainen olisi ratsastuksen taideteos, jonka luon, jos mikään ei ole esteenä?
Millaisin työkaluin minun on luontevinta tutkiskella omaa kehittymistä? 
Mikä saa minut innostumaan? 
VISION (PÄÄMÄÄRÄN) VOIMA ON VALTAVA. Muista haaveilla ja unelmoida, luo visiot.
Tee oma oppimissopimus, jossa kerrot mistä olet lähtenyt, mikä on nykytilanteesi ja minne olet menossa. Millaisia keinoja käyttäen olet menossa päämäärääsi ja mistä tiedät olevasi perillä?

Kirjasta lainattua suoraan:
Musashi: "Tunne pienimmät asiat ja suurimmat asiat, matalimmat ja syvimmät"

Mintin käyttämä työkalu oman tilanteen arviointiin: 
Ihmiset ja tapahtumat ympärilläni peilaavat minun omaa mieltäni, omat ajatukseni luovat tapahtumat ympärilläni. Tutustun itseeni tarkkailemalla mitä ympärilläni tapahtuu. Miten hevoset ja ihmiset käyttäytyvät kanssani? Millaisia tapahtumia vedän puoleeni?

Vesi - muodosta merkityksellinen tiimi

Muodostetaan positiivisen keskustelun/ sanattoman kommunikoinnin avulla suunta joka vie kohti yhteistä visiota.
Ihmiselle voit kertoa lopputavoitteen todella pitkälle ja innostaa sitä kohden. 
Hevonen elää tässä ja nyt-hetkessä, tee yhteisestä matkasta kohti visiota innostavaa myös hevoselle, työskennellen hevosen kanssa innostusta lisäävin työkaluin: pienissä paloissa vahvisteita hyödyntäen kohti visiota. Ratsastajille on tarjottu mahdollisuus oppia läsnäolon hetkessä eläminen hevosten avulla.

Veden voima on valtava kun pisarat yhdistyvät! 
Mitä suurempi joukko on jakamassa yhteistä visiota, sitä suurempi voima päämäärällä on.  
Vesi omaksuu säiliönsä muodon, kuten yhdessä jaettu tavoitekin.

Mintin visio: muodostamme laajan positiivisen ja innostuneen oppivan hevosyhteisön, jossa työskentelemme yhdessä luodun päämäärän eteen psykologista turvallisuudentunnetta kokien edistäen sekä ihmisten että hevosten hyvinvointia ja osaamista. PedaEquest on luotu tätä varten. 

Tuli -sytytää tiimin toimimaan

Polttopuut: Luottamus, innostus, oppiminen ja arvostus.
Luottamus on avain, jotta uskaltaa turvallisesti todeta olevansa matkalla kohti päämäärää, mutta silti valmis juuri siihen tehtävään, joka eteen on tuotu. Turvallinen ilmapiiri innostaa oppimaan ja luomaan jatkuvasti lisää. Uskallus haastaa totuttuja toimintamalleja, uskomuksia, miten asiat kuuluu tehdä luo innovatiivista toimintaa. Ratsastaja oppi olemaan luova ja yhdistelemään uutta ja vanhaa. Uskallus kokeilla ja tehdä virheitä. Jokainen kokemus opettaa joko mitä kannattaa tehdä tai olla tekemättä.

Tähän haluan nostaa tiimin kollektiivisen viisauden/vahvuuden, eli jokaisen yksilön toisille jaettu viisaus lisää tiimin viisautta. Jokaisen panos on merkittävä ja sitä arvostetaan.

Tuuli -tunne ympäristösi ja luo uutta

Suunnittele strategia, eli toimintasuunnitelma, jolla saavutat asetetun tavoitteen. Tarkista tavoitetta lähteekö se edelleen sinun sydämestäsi ja tarvittaessa palaa uudelleen maan pinnalle.
Vain sinä voit tietää, mikä on sinun polkusi. Hyödynnä hevostasi tai oppilaitasi, "kysy" heiltä miksi he valitsevat sinut? Valitsisitko itse itsesi?
Tarkkaile millaiset toimintamallit ja -tavat ratsastuksessa on vallallaan. Mitä haluat säilyttää ennallaan? Mitä haluat tehdä toisin? 
Kuuntele omaa syvää viisauttasi ja luo täysin oma polkusi, juuri sellainen millaista haluat itse kulkea.

Tyhjyys - tietoinen läsnäolo 

Millaista on koko pelin henki tässä tiimissämme tai koko ratsastuksen "hiekkalaatikossa" = hevosyhteisössä? 
Onko se yhteistyöhön pohjautuvaa? Vai taistelemmeko kuviteltua pahaa vastaan?   
Vain yhteistyö kehittää kaikkia leikkiin osallistuvia. 
Katsomalla itseämme etäältä, kuin olisimme hiekkalaatikolla leikkimässä omia leikkejämme muiden kanssa ja tarkkailemalla toimintaamme hahmotamme luonnon voimat, jotka meihin ja muihin vaikuttavat.
Tällä tasolla tulisi onnistua ohjaamaan ajattelua läsnäoloon, tähän hetkeen ja elää sitä sielukkaasti. Kysyn joka hetki itseltäni: elänkö ja tartun tähän hetkeen ja nautin siitä vai suoritanko, koska en ole vielä tavoitteessani? 
Tähän voisin linkittää Aaro Löfin videolinkin, jossa minun tulkintani mukaan puhutaan juuri tästä asiasta: Eläminen ja yrittäminen, mikä niiden ero on?
Tyhjyydessä kuulee syvän viisauden, joka meissä kaikissa on.  

Lähde:
Toivanen, Heikki, kuvittaja: Kotamäki Maija: Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2013 

Punainen vai sininen?

The Matrix, jonka eilen pitkästä aikaa katsoin, innoitti minut pohdiskelemaan ja piirtämään tänäänkin.

Se innoitti minua pohtimaan samaa valintaa, jonka päähenkilö Neo joutuu elokuvassa tekemään.
Valitsenko punaisen pillerin, jonka nielaistuani todellinen totuus selviää minulle, vai sinisen pillerin, jolloin saisin kaikessa rauhassa elää siinä todellisuudessa, jonka luulen olevan totta?

Oli mielenkiintoista huomata, että jokunen vuosi aiemmin olisin luultavasti valinnut turvallisen sinisen pillerin, mutta nyt valitsen punaisen. Ehdottomasti punainen. Oma odotus totuudesta on tosin eri kuin elokuvassa, mutta silläkin riskillä, että elokuvan kuvaama totuus olisi totta valitsisin punaisen.

Niin se oma kasvu menee eteenpäin.  Mikä olisi sinun valinta?

Miten tämä kysymys näkyisi ratsastuksessa/elämässä?
Uskallanko tarkastella omia uskomuksiani ja toimintatapojani ratsastuksessa/elämässä rehellisesti ja ulkopuolisesti?
Miten määrittelen: mihin perustuvat omat päämääräni ja tarpeeni ratsastuksessa/elämässä?
Onko ne itsestäni kumpuavia vai onko ne toisten odotusten ohjaamia?
Kuka minä todella olen?

Tästäpä nousi mieleeni itseäni innoittanut Tunne lukkosi -kirja ja sen nettitestit.
Suosittelen katsastamaan.
Tutustu aiheeseen lisää: www.tunnelukkosi.fi
Mielenkiintoinen testi löytyy täältä: http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php